-
Kuka lopulta päättää sen, mitä sinä tarvitset. Paitsi sinä itse.
Tätä pohdin kuullessani Maija Vilkkumaan kappaleen Sä tarviit paremman kuin mä. Kävelin järven jäällä, aurinkoisena alkavan kevään aamuna. Sovittelin kuulokkeita korviin ja laitoin jotain minulle suositeltua musiikkia soimaan. Siinä rauhallisesti kulkiessani tämä kappale lähti soimaan. Hidastin hieman tahtia ja kuuntelin. Raastavan hieno kappale, mutta herättää paljon ajatuksia. En tiedä liittyykö tämä kappale mitenkään Maijan henkilökohtaiseen…
-
Pitkän suhteen suola. Kyllä sekin voi janottaa.
Sitä muistaa lukeneensa, kuinka pitkässä suhteessa asiat herkästi valuvat arkiseksi ahertamiseksi ja suorittamiseksi, ja pikkuhiljaa se alun hehkuva ja räiskyvä kipinä vaihtuu vaihtuu sellaiseksi tasaiseksi hiillokseksi. Pahimmillaan jää vain kytemään. Miksi. Toki sitä oppii tuntemaan toisen melko hyvin. Tulee hiljalleen rutiinit ja yhteiset tavat toimia. Ja ne toistuvat. Mutta tarvitseeko sitä silti tuudittautua siihen itsestäänselvyyden…
-
Parisuhteen lumityöt.
Otetaanpa toiseen käteen talvinen kotipiha ja toisessa kädessä on parisuhde. Sitten mietitään, voisiko tämä kädessäni oleva parisuhde olla kuin se kotipiha talvella. Se vaatii säännöllistä kolaamista ja huolenpitoa, jotta se pysyy hyvänä ja siellä on kiva olla. Parisuhteen ongelmat ja haasteet taas ovat hieman kuin lunta. Joskus se on kevyempää pakkaslunta, ja joskus taas sitä…
-
En vihaa sinussa mitään, mutta en myöskään rakasta kaikkea sinussa.
Näinhän asioita ei varmaan näe siinä suuressa rakkauden ensihuumassa. Ensin on polskuteltu kuin kalat vapaassa vedessä, kunnes on yhdessä tarrattu siihen samaan syöttiin. Hieman keikuttu siinä haavin reunalla ja sitten päätetty hypätä pohjalle. Samaan verkkoon heilumaan. Siellä on ihana sätkiä ja olla toisessa kiinni. Ja näinhän se saakin mennä, ei kai sitä kukaan ole kieltämässä.…
-
Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.
Mikä siinä on, että asioiden pitää tuntua joskus niin monimutkaisilta ja vaikeilta. Onko näin siksi, että meillä on aikaa elämässä myös pysähtyä. Ajatella. Ihminen kun on vähän hassu otus. Meidän ei tarvitse tehdä suoraviivaisia ja nopeita päätöksiä hetkessä, koska olemme päässeet melko korkeaan asemaan ravintoketjussa. Meidän ei tarvitse ainakaan pääsääntöisesti pelätä, että jos nyt aikailen,…
-
Rakkautta ja linja-autoja.
Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti Aivan mahtava kappale. Se fiilis, soitto, sanat ja tulkinta vaan toimii. Kokonaisuus pelaa. Jotenkin itse kuuntelen tuota sellaisena ihmiselämän sekavana arpomisena. Toisaalta teet huomioita maailmasta ympärilläsi ja tiedostat itsesi, mutta seuraavassa hetkessä et olekaan niin varma. Muistelet sinulle kerrottuja elämän viisauksia ja haet paikkaasi kaiken keskellä. Haluaisit ehkä olla oma itsesi,…
-
Isänpäivä, joka päivä.
Isänpäivä kolkuttaa ovella ja sen sormet hivelee jo niskavilloja. Se pisti pohdiskelemaan, että mitä tämä meille isä-ihmisille tarkoitettu päivä oikeastaan tarkoittaa. Onko isänpäivä sitä, että sinua tullaan halaamaan aamulla. Herätetään hellästi, annetaan suukkoja. Ja kuumia suudelmia. Sinulle lauletaan hymyillen, katseissa iloa ja lämpöä. Onko se sitä, että sinulle annetaan omin pikkukätösin tehty kuva tai kortti.…
-
Rakkausremppa.
Blogeja lueskellessani tein huomion, että tarjolla on jonkun verran raksa-/ remontti-blogeja. Ja paljon on myös parisuhde-blogeja. Siitä tulikin mieleen, että entä jos yhdistää parisuhteen ja remontoinnin. Toki ne usein kulkevatkin käsi kädessä, jos yhdessä touhutaan. Mutta käsitelläänpä sitä hieman eri kantilta. Koska parisuhteessa ja pikku remontoinnissa on myös jotain samaa. Toisaalta se ”pikku remppa” voi…
-
Rajallinen suhde, vai vihreämpää ruohoa.
Päädyin nyt varovasti puraisemaan hieman tätäkin aihepiiriä, koska siihen jälleen kerran törmäsin verkossa. Jäin sitä nyt hieman pohtimaan. Tähän linkitetyt tekstit tulivat minulle vastaan Sami Minkkisen blogissa Havaintoja parisuhteesta (hyvä blogi, suosittelen). Hän taas on kirjoittanut tekstinsä Riikka Suomisen (Me Naiset) kolumnin innoittamana. Näiden pohjalta tuli sylkäistyä myös jotain omasta suusta ulos. Toisin sanoen, aasina…
-
”Se ainainen panetus”
Polte. Halu. Himo. Se vangitsee ajatukset eikä päästä irti. Väitän, että panetuksen vallassa on maailman sivu tehty melko sankarillisia urotöitä. Suoriuduttu asioista, jotka ovat hiponeet jo mahdotonta. Niin se vain on. Eikä siinä toki mitään väärää ole. Se on ihan ok, jos vähän panettaa. Se on tila, jossa alkaa näkemään seksiä joka nurkan takana. Jos…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 