Ajatuksia Yhtenä sunnuntaina.

Varmaan blogiani seuranneena olet huomannut, että aina välillä nappaan jonkun biisin, ja sitten pureudun siihen jollain tasolla. Puran sitä hieman palasiksi. Yleensä kappaleessa on ollut jotain, joka herättää minussa jonkunlaisen tunteen, kysymyksen tai sen sanomassa on jotain, mikä jää jotenkin mietityttämään. Tällä kertaa kohteeksi osuu artisti nimeltä Erin ja häneltä kappale Yhtenä sunnuntaina.

Hyvin rakennettu ja varsin radioystävällinen tuotos, joka varmaan monella tavalla tulee kestämään ajan hammasta. Sopivasti peiteltyä iloa, kevyttä melankoliaa ja sielujen leikkiä.

Mutta jos nyt isketään hampaat kiinni tuohon tekstiin ja mennäänkin hieman siihen kuviteltuun tarinaan, joka siellä tekstin takana on. Jälleen kerran täytyy muistaa, että tekstejä voi tulkita monella tavalla, sehän useasti riippuu paljon siitä, miten kappaleen sen haluaa kuulla.

Näin minä luen sitä rivien väliä, joka tekstin pohjana on:

On kaksi henkilöä. Kohdanneet useasti, tutustuneet hieman. Ehkä satunnaisia näkemistä illanvietoissa, kohtaamisia pilkun aikaan ja sen jälkeen. On nähty sen verran, että tuntuu edes hieman tutulta. Tuntuu hyvältä. Järki sanoo, että tämä täytyy pitää piilossa, mutta mieli haluaa lisää.

Mennään syvemmälle tarinaan ja henkilöiden taakse. Tarinan toisesta osapuolesta ei tässä kauheasti anneta informaatiota, muuta kuin että hänkin on ilmeisesti tahollaan suhteessa. Aivan kuten kertojakin. Puhutaan nyt vaikka niin, että Erin kertoisi itsestään, kuvitteellisesti omasta elämästään.

Hän on ehkä jäänyt omassa suhteessaan jostain paitsi. Tämä toinen henkilö herättää hänessä tuon kaivatun tunteen. Nostaa sen pintaan. Erin huomaa miettivänsä, että nyt kannattaisi vain lähteä pois. Ei haluaisi kuitenkaan edetä mihinkään, mutta samalla hieman toivoo sitä. Jos se tapahtuisi spontaanisti, siinä hetkessä. Ei mitään suunnitelmallisuutta, ei salailua, piilossa pidettävää toista puhelinta tai varattuja hotellihuoneita. Tässä. Ja nyt.

Silti hieman epäröi, mutta on sen verran rikki ja auki, että ei ole enää voimia vastustaa houkutusta. Hänen oma elämäntilanne on saanut hänet hieman epävarmaksi ja tästä hän tuntee saavansa jotain, mitä on kaivannut.

Seuraa ”veteen” hyppäämistä ja rikkinäisiä vaatteita.

Entä sen jälkeen. Tämä on ehkä mielestäni se karuin puoli kappaleessa. Koska loppujen lopuksi molemmat muistelevat sitä, mitä tapahtui sinä yhtenä sunnuntaina. Aina. Onko siis niin, että molemmat palasivat siihen omaan arkeen ja jatkoivat siinä. Elävät siellä ja muistelevat. Kuulostaa surulliselta, jos näin on. Olla vaan ja muistella. Kuulostaa siltä, että onko mikään sen paremmin. Elävätkö kaikki vähän valheessa. Tarinan henkilöt muistelevat mielessään, salaa. Toiset elävät samaan tapaan kuin ennenkin, täysin tietämättöminä sydäntä lämmittävästä muistelusta ja haaveista. Mikään ei muutu.

Päästivätkö he lopulta kappaleessa toisensa meneen silloin, kun olisi ehkä pitänyt pitää tiukemmin kiinni. Ei vain hypätä veteen vaan vaan sukeltaa. Syvemmälle. Jotta ei tarvitsisi muistella sitä hetkeä, vaan voisi elää sitä.

Tämän biisin voi toki kuulla myös eri tavalla. Eikä siinä ole mitään väärää. Tämä oli vain yksi vaihtoehto. Tulkinta. Sen varassa me usein ollaan.

Niin artistien kappaleissa, kuin lopulta elämässäkin. Valitettavasti tulkinta ja oletus ovat melko läheisiä tuttavia toisilleen. Molemmat noista tehdään niiden tiedonmurusten pohjalta, mitä on saatavilla. Käytetään niitä ja täytetään loppu tulkinnalla ja oletuksilla.

Pidän siitä, että asioita voi tulkita ja pyöritellä mielessä. Mutta olettamista minä vihaan. Se kun ei tavallaan jätä sitä tulkinnan varaa, vaan on melko tiukkarajainen mielen tuotos.

Vai oletanko vain väärin?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: