Imelyysmittarilla mitattuna tämä teksti kulkeekin jo melkoisen makealla asteikolla, mutta en anna sen häiritä. Ehkä mies on vain iän myötä pehmennyt, kun päätyy julkaisemaan tällaisia hattaranhajuisia juttuja. Kyllä pitäisi vaan puhua pillusta ja panemisesta, niin säilyisi edes jonkinlaiset miehisyyden rippeet. Mutta, vaikka minä kyllä erityisen paljon pidän noista edellämainituista kahdesta asiasta, niin en minä silti jaksa niistä jatkuvasti jauhaa. Sitäpaitsi, jos välillä muistaa supsutella toisen korvaan myös niitä vaaleanpunaisia riettauksia, niin nuo asiat tulevat luokse ilman, että niistä tarvitsee huudella.

Reilu vuosi sitten Rukalta kotiinpäin ajellessa tuli kuunneltua Suplasta satunnaisia huumori-podcasteja. Yhdessä niistä oli aiheena ”Keskustellaan laulujen sanoilla”, tai jotain vastaavaa. Taisi itseasiassa olla otantoja Vauva.fi-palstan keskustelusta.

No, päätin kaikessa omituisuudessani luoda jotain samantapaista, mutta niin, että kaikki teksti on vain yhden artistin kappaleista. Ja nimenomaan niin, että mitään ei ole muuteltu tai taivutettu eri muotoon. Vain suoria lainauksia, vähän katkottuna mutta ilman mitään väleihin lisättyjä sidesanoja.

Tuossa viimeaikoina on pyörinyt levylautasella melko paljon Maija Vilkkumaan tuotantoa, joten päätin napata tekstin sanat siis Maijan kappaleista.

Tämän voit ihan vapaasti osoittaa haluamallesi ihmiselle. Vastapuoli voi sitten todeta, että ”olipa ihana, vaikkakin vähän outo” tai vaihtoehtoisesti kommentoida, että ”olipa imelää ja siirappista paskaa”.

Minä haluan omistaa tämän tekstin minun tärkeälle ihmiselle. Teksti ei toki ole kovinkaan pitkä tai runollinen, mutta se olisi ehkä ollutkin minulta jo liikaa vaadittu.

Lyhyempi ja ytimekkäämpi on aina parempi. Lyhyt on hyvä. Aina (paitsi siinä ”toisessa hommassa”, siinä kuulemma pitkä on parempi)

Mutta asiaan, tällaisen väräjävällä äänellä tulkittavan värssyn sain aikaiseksi Vilkkumaan sanoituksista:

Varovasti sun kättäsi kosketin, sä hengähdit hiljaa. Mä luulin että hallitsen tän, mun mielen ja mun elämän. Mä haluan unisen ohuen taivaan, vie mut reunalle ja yli. Tanssitaan aamuun, kaikki on helpompaa.

Mä oon sua miettinyt. Jos vain saisin sinuun painautuu, oot mulle rakkaampi kuin kukaan muu. Sä oot se, joka saa mut vavahtelemaan, kun mä villinä värisen. Kirjoitan sormin vapisevin, mun kynsillä sun selkänahkaan. Aika on hiekkaa mun käsissä, kannattais mieluummin elää eikä pelätä.

Sä olet röyhkeä ja rietas, saat sokerista nuolla mun sormet. Avata ikkunat, himosta huutaa.

Helli mua. Elämä alkaa.

Ja kaikki kunnia tästä menee ihmisille noiden biisien takana. He ovat nuo sanat on luoneet. Minä sika vain menin sekoittamaan ne sikin sokin.

Mitä tähän loppuun nyt enää voisi sanoa. Ehkä niin, että joskus on ihan hyvä heittää itsensä hieman sinne romanttisuuden kehdolle keinumaan. Kaataa sitä siirappia niin, että oikein valuu ja tulvii. Tahmaistahan se on, mutta se kuuluu asiaan.

Ihan niinkuin siinä toisessakin hommassa.