Isänpäivä kolkuttaa ovella ja sen sormet hivelee jo niskavilloja. Se pisti pohdiskelemaan, että mitä tämä meille isä-ihmisille tarkoitettu päivä oikeastaan tarkoittaa.
Onko isänpäivä sitä, että sinua tullaan halaamaan aamulla. Herätetään hellästi, annetaan suukkoja. Ja kuumia suudelmia. Sinulle lauletaan hymyillen, katseissa iloa ja lämpöä.
Onko se sitä, että sinulle annetaan omin pikkukätösin tehty kuva tai kortti. On ostettu tai tehty jotain, sinua ajatellen. Kuuluuko isänpäivään myös se, että sinulle on keitetty kahvia ja pyydetään yhteiselle aamupalalle. Sinulle on tehty ruokaa ja leivottu kakkua, ostettu illaksi vielä jokin hyvä huurteinen. Sellainen, josta sinun tiedetään pitävän. Sinulta kysytään, mitä haluaisit tehdä tänään. Tai sinua varten on suunniteltu jokin yllätys. Kuuluuko isänpäivään myös se, että heilutetaan sitä peittoa siihen tyyliin kuin isänpäivänä kuuluu peittoa heiluttaa.
Jos nuo ovat kriteereitä isänpäivälle, niin sitten minulla on kyllä aina jonkinlainen isänpäivä päällä. Sitä ei vaan aina muista ja huomaa itsekään, että tuota kaikkea tapahtuu jatkuvasti. Koko ajan.
Usein pienin ihminen tässä talossa tulee näyttämään tekemäänsä piirustusta. Se on kuulemma tehty minulle. Samalla hän laulaa tullessa. Ja mennessä. Palaa vielä antamaan suukon sekä halin. Halaukseksi luen muuten myös sen, jos teini tulee lähelle ja koskee sinuun. Koska se on vähintään halauksen arvoinen. Ehkä enemmänkin.
Minulta myös kysytään, että haluatko kahvia. Tuletko syömään. Tiedustellaan, onko toiveita ruoasta tai tarvitsetko jotain kaupasta. Katsotaan silmiin ja kysytään mitä haluaisit tehdä. Huomioidaan. Joskus myös hieman yllätetään. Ja jostain sinne kaappiin on aina välillä ilmestynyt sellainen olut josta pidän. Ei se sinne varmaan itsestään ole tullut. Entäs se, kun kotiin tullessa tuoksuu siltä, että joku on leiponut. En minä ole herkkuja erikseen pyytänyt. Ja siinä pöydällä on silti jokin kakku. Koska minä tykkään kakusta.
Ja kyllä saan myös niitä suudelmia. Paljon. Välillä ihan tavallisia ja toisena hetkenä niitä, jotka polttavat huulia. Peiton heilumisesta en osaa sanoa, koska usein se ei ole enää siinä kohtaa sängyssä. Se on jo työnnetty touhutessa lattialle. Ei se taida siellä lattialla yksikseen heilua. Lakanat sen sijaan kyllä rypistyvät ja rullaavat. Muuttuvat hieman hikisiksi ja nihkeiksi. Muulloinkin kuin isänpäivänä.
On ihanaa saada tuota kaikkea ilman, että siihen tarvitaan oma erillinen juhlapäivä. Joten, tietyllä tavalla isänpäivä on menettänyt minulle hieman merkitystään. Enkä tarkoita tokikaan sitä, että tämä päivä olisi mitenkään turha. Kyllä minä isänpäivää silti arvostan. Mutta enemmän minä arvostan niitä kaikkia muita päiviä.
Koska jos saisi tuota kaikkea huomioimista vain ja ainoastaan isänpäivänä, niin kyllä kaikki muut päivät vuodesta olisivat melko raskaita ja synkkiä. Sen sijaan, jos tuota isänpäivän juhlaa on vähän jokaisena päivänä, niin se kantaa paljon pidemmälle. Ja se tuntuu hyvältä.
Enkä varmasti ole aina se paras isä itsessäni. Välillä olen myös huono isä. Enkä myöskään aina ansaitse juhlimista, rakkautta tai huomiota. Silti sitä saan. Pyytämättä.
Tuo on jotain sellaista, mitä ei kai saa ilmaiseksi. Eikä edes rahalla. Priceless!
Kyllä minäkin yritän parhaani mukaan elää ja toimia niin, ettei vastapuolen vuoden kohokohta olisi vain äitienpäivä. Ja että lasten juostessa jaloissa he kulkisivat hymy kasvoilla. Niin että hampaat näkyy ja silmät on sirrillään.
Ja miksi edes toimisinkaan muulla tavalla. Koska jos minulle tehdään täällä isänpäivää joka päivä, niin haluan myös olla sen arvoinen.
Jotta elämään kuuluisi sitä arjen pientä juhlaa. Joka päivälle.
toffeeKolli 