Ajatuksia Yhtenä sunnuntaina.

Varmaan blogiani seuranneena olet huomannut, että aina välillä nappaan jonkun biisin, ja sitten pureudun siihen jollain tasolla. Puran sitä hieman palasiksi. Yleensä kappaleessa on ollut jotain, joka herättää minussa jonkunlaisen tunteen, kysymyksen tai sen sanomassa on jotain, mikä jää jotenkin mietityttämään. Tällä kertaa kohteeksi osuu artisti nimeltä Erin ja häneltä kappale Yhtenä sunnuntaina. Hyvin rakennettuJatka lukemista ”Ajatuksia Yhtenä sunnuntaina.”

Mikä tekee äidistä äidin.

Mitä on äiti? Outo ja kieliopillisesti hieman hassusti muotoiltu kysymys. Mutta en keksinyt parempaakaan tekstin aiheelle. Mainitsen heti tässä näin Äitienpäivän kunniaksi kiitoksen omalle rakkaalle äidilleni, sekä kaikenmaailman anopeille ja muille enemmän tai vähemmän tärkeille äideille, mitä elämässäni on. Mutta koska tekstini usein livahtavat vähän pikkutuhman seikkailun puolelle, niin en halua enää tässä tekstissä mainitaJatka lukemista ”Mikä tekee äidistä äidin.”

Sekavia, mutta niin kauniita sanoja.

Imelyysmittarilla mitattuna tämä teksti kulkeekin jo melkoisen makealla asteikolla, mutta en anna sen häiritä. Ehkä mies on vain iän myötä pehmennyt, kun päätyy julkaisemaan tällaisia hattaranhajuisia juttuja. Kyllä pitäisi vaan puhua pillusta ja panemisesta, niin säilyisi edes jonkinlaiset miehisyyden rippeet. Mutta, vaikka minä kyllä erityisen paljon pidän noista edellämainituista kahdesta asiasta, niin en minä siltiJatka lukemista ”Sekavia, mutta niin kauniita sanoja.”

Kuka lopulta päättää sen, mitä sinä tarvitset. Paitsi sinä itse.

Tätä pohdin kuullessani Maija Vilkkumaan kappaleen Sä tarviit paremman kuin mä. Kävelin järven jäällä, aurinkoisena alkavan kevään aamuna. Sovittelin kuulokkeita korviin ja laitoin jotain minulle suositeltua musiikkia soimaan. Siinä rauhallisesti kulkiessani tämä kappale lähti soimaan. Hidastin hieman tahtia ja kuuntelin. Raastavan hieno kappale, mutta herättää paljon ajatuksia. En tiedä liittyykö tämä kappale mitenkään Maijan henkilökohtaiseenJatka lukemista ”Kuka lopulta päättää sen, mitä sinä tarvitset. Paitsi sinä itse.”

Pitkän suhteen suola. Kyllä sekin voi janottaa.

Sitä muistaa lukeneensa, kuinka pitkässä suhteessa asiat herkästi valuvat arkiseksi ahertamiseksi ja suorittamiseksi, ja pikkuhiljaa se alun hehkuva ja räiskyvä kipinä vaihtuu vaihtuu sellaiseksi tasaiseksi hiillokseksi. Pahimmillaan jää vain kytemään. Miksi. Toki sitä oppii tuntemaan toisen melko hyvin. Tulee hiljalleen rutiinit ja yhteiset tavat toimia. Ja ne toistuvat. Mutta tarvitseeko sitä silti tuudittautua siihen itsestäänselvyydenJatka lukemista ”Pitkän suhteen suola. Kyllä sekin voi janottaa.”

Parisuhteen lumityöt.

Otetaanpa toiseen käteen talvinen kotipiha ja toisessa kädessä on parisuhde. Sitten mietitään, voisiko tämä kädessäni oleva parisuhde olla kuin se kotipiha talvella. Se vaatii säännöllistä kolaamista ja huolenpitoa, jotta se pysyy hyvänä ja siellä on kiva olla. Parisuhteen ongelmat ja haasteet taas ovat hieman kuin lunta. Joskus se on kevyempää pakkaslunta, ja joskus taas sitäJatka lukemista ”Parisuhteen lumityöt.”

En vihaa sinussa mitään, mutta en myöskään rakasta kaikkea sinussa.

Näinhän asioita ei varmaan näe siinä suuressa rakkauden ensihuumassa. Ensin on polskuteltu kuin kalat vapaassa vedessä, kunnes on yhdessä tarrattu siihen samaan syöttiin. Hieman keikuttu siinä haavin reunalla ja sitten päätetty hypätä pohjalle. Samaan verkkoon heilumaan. Siellä on ihana sätkiä ja olla toisessa kiinni. Ja näinhän se saakin mennä, ei kai sitä kukaan ole kieltämässä.Jatka lukemista ”En vihaa sinussa mitään, mutta en myöskään rakasta kaikkea sinussa.”

Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.

Mikä siinä on, että asioiden pitää tuntua joskus niin monimutkaisilta ja vaikeilta. Onko näin siksi, että meillä on aikaa elämässä myös pysähtyä. Ajatella. Ihminen kun on vähän hassu otus. Meidän ei tarvitse tehdä suoraviivaisia ja nopeita päätöksiä hetkessä, koska olemme päässeet melko korkeaan asemaan ravintoketjussa. Meidän ei tarvitse ainakaan pääsääntöisesti pelätä, että jos nyt aikailen,Jatka lukemista ”Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.”

Rakkautta ja linja-autoja.

Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti Aivan mahtava kappale. Se fiilis, soitto, sanat ja tulkinta vaan toimii. Kokonaisuus pelaa. Jotenkin itse kuuntelen tuota sellaisena ihmiselämän sekavana arpomisena. Toisaalta teet huomioita maailmasta ympärilläsi ja tiedostat itsesi, mutta seuraavassa hetkessä et olekaan niin varma. Muistelet sinulle kerrottuja elämän viisauksia ja haet paikkaasi kaiken keskellä. Haluaisit ehkä olla oma itsesi,Jatka lukemista ”Rakkautta ja linja-autoja.”

Isänpäivä, joka päivä.

Isänpäivä kolkuttaa ovella ja sen sormet hivelee jo niskavilloja. Se pisti pohdiskelemaan, että mitä tämä meille isä-ihmisille tarkoitettu päivä oikeastaan tarkoittaa. Onko isänpäivä sitä, että sinua tullaan halaamaan aamulla. Herätetään hellästi, annetaan suukkoja. Ja kuumia suudelmia. Sinulle lauletaan hymyillen, katseissa iloa ja lämpöä. Onko se sitä, että sinulle annetaan omin pikkukätösin tehty kuva tai kortti.Jatka lukemista ”Isänpäivä, joka päivä.”