Sänkypeuhuhommia.

Otsikko ei varmaan jätä kovinkaan paljon epäselvää, että mitä liukkaan mieleni päälle on taas pyörähtänyt. Näin oli tarkoituskin. Sinulla on varmaan kotona joku huone tai tila, joka ajaa sitä makuuhuoneen virkaa ja siellä tilassa on myös yleensä jonkinlainen sänky. Sänky itsessään on kai tarkoitettu alunperin nukkumiseen, mutta se on toisaalta hieman tylsää hommaa. Siinä kunJatka lukemista ”Sänkypeuhuhommia.”

Hirvi, yksisarvinen ankka ja pinkki koira.

Otsikko muuten kuulostaa hieman sellaiselta kylmää hikeä puskevalta LSD-tripiltä. Onneksi tuon otsikon lähin, edes jollain tavalla päihteisiin yhdistettävä todellisuus on vain yksi saunaolut. Mutta mennään itse tarinaan. Meillä asuva pieni ihminen haluaa aina leluja saunaa. Ja mitäs muuta sinne nyt voisikaan ottaa kuin nuo kyseiset otukset. Aina samat. Hirvi nimeltä Aimo. Sellainen melko kovasta muovistaJatka lukemista ”Hirvi, yksisarvinen ankka ja pinkki koira.”

Tunteiden myrskyä, ihastumista ja rakastamista.

Välillä tulee vastaan tilanteita, joissa et tiedä miten toimia. Tuntuu kuin sisällä olisi kaksi puolikasta minua, jotka yrittävät mennä eri suuntiin, mutta en minä voi keskeltä haljeta. Silloin jäljelle jää kysymys, että mikä on oikein ja mikä on väärin? Samalla kun tuntuu, että nyt en tee oikein, niin tiedän myös sen, etten tee mitään väärää.Jatka lukemista ”Tunteiden myrskyä, ihastumista ja rakastamista.”

Sidontaa, mutta ilman niitä kukkasia.

Sidonta. Rietas ja likainen mieleni saa siitä jo yksittäisenä sanana heti paljon herkullisemman ajatusleikin, kun siihen ei mene sotkemaan kukkasia sekaan. Kukkien sidonta on siis varmasti mukavaa ja ihan terapeuttistakin toimintaan, mutta ei se oikein silti itseä sytytä. Paitsi, jos sidonnan kohteena on ihana lootuskukkansa kantaja. Sen kukkasen sitoo mielellään kauniisti. Ehkä hieman tuhmastikin. PistääJatka lukemista ”Sidontaa, mutta ilman niitä kukkasia.”

Ihostelu. Niin herkullista, välillä niin hikistä.

Tiedätkö. Riisutut ja pois heitetyt vaatteet, jonka jälkeen voi painaa ihon toiseen kiinni. Ehkä parasta, heti sen ”toisen” homman jälkeen. Ihostelu on toki monesti johtanut siihen toiseen hommaan. Mutta jotain siinä ihokosketuksessa on. Iho muistaa. Iho nauttii. Joskus sitä kaipaa niin paljon, että voisi vain olla kokoajan iholla. Joskus ehkä olenkin hieman liikaa, ja vaikkaJatka lukemista ”Ihostelu. Niin herkullista, välillä niin hikistä.”

Vuoden päivät vakavuutta ja kiimantuoksua.

Kylläpä aika kiitää. Vuosi. Vakava vuosi. Rakkauden vuosi. Rietas vuosi. Blogini on ollut kaiken kansan ihasteltavana jo kokonaisen vuoden. Niin pitkä, ja joskus myös melko lyhyt aika. Vuoteen on mahtunut paljon. Niin iloa kuin suruakin. Haikeutta ja tuhmia juttuja. Epävarmuutta, käsien tärinää ja hetkiä, joista saa olla ylpeä. Niin paljon, ja niin suuria tunteita, ettäJatka lukemista ”Vuoden päivät vakavuutta ja kiimantuoksua.”

Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.

Lapset. Lapset. Lapset. Ne maailman ihanimmat lutuiset höpönassut, jotka saa välillä veren kiehumaan niin että ihan meinaa vituttaa. Varsinkin tuo nuorimmainen. Hän pistää välillä isän hermot melkoiselle koetukselle, ja joskus tekisi mieli vain viedä ipana tuohon tien varteen myytäväksi. Kovin epäsoveliasta se toki olisi, ja melko suoraviivaista ihmiskauppaa, joten taidan jättää sen vain ajatuksen tasolleJatka lukemista ”Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.”

Parisuhteessa ollaan vain rakkauden vuoksi.

Otsikko on suora lainaus eräästä toisen blogin tekstistä. Sieltä kaikkien rivien seasta. Tuohon on tavallaan vaikea lisätä mitään muuta. Minä pidin tuosta ajatuksesta. Siitä, että on toisen kanssa vain rakkauden vuoksi. Parisuhteessa. Kaikki muu siinä ympärillä on lopulta vain sen parisuhteen luomaa extraa. Jotain, jonka olette toisianne halutessa luoneet ympärillenne. Vaikka sitä kaikkea ei olisikaan,Jatka lukemista ”Parisuhteessa ollaan vain rakkauden vuoksi.”

Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka.

En pystyisi itse keksimään kuvaavampaa luonnehdintaa kotona juoksevasta ja huutavasta pikku riiviöstä. Otsikko on siis lainaus Maija Vilkkumaan kappaleesta Hei tie. Muuten en tähän kappaleeseen pureudu, koska se ei mitenkään kerro tämän tekstin tarinaa. Tuosta riimittelyn pätkästä vain tuli vahvasti heti mieleen rakas pikku prinsessani, johon kuvaus sopii aivan täydellisesti. Hän kun on samaan aikaanJatka lukemista ”Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka.”

Ajatuksia Yhtenä sunnuntaina.

Varmaan blogiani seuranneena olet huomannut, että aina välillä nappaan jonkun biisin, ja sitten pureudun siihen jollain tasolla. Puran sitä hieman palasiksi. Yleensä kappaleessa on ollut jotain, joka herättää minussa jonkunlaisen tunteen, kysymyksen tai sen sanomassa on jotain, mikä jää jotenkin mietityttämään. Tällä kertaa kohteeksi osuu artisti nimeltä Erin ja häneltä kappale Yhtenä sunnuntaina. Hyvin rakennettuJatka lukemista ”Ajatuksia Yhtenä sunnuntaina.”