-
Kaksi tarinaa panemisen ilosta. Kumpi toimii sinulle, vai molemmat?
On lauantai-ilta. Lapset saatu nukkumaan ja vihdoin on rauhallista. Saunan lämmitystä ja hiljaista odottelua. Lauteille, ehkä joku juoma mukaan ja vettä kiukaalle. Silmät kiinni kuuntelet saunan ääniä, kiukaan sihinää, puiden palamista. Peseydyt. Ihollesi jää tuoksu erittäin hienosta suomalaisesta shampoosta. Olo on suihkunraikas, tai oikeastaan saunapuhdas. Peset hampaat ja hoidat iltatoimet loppuun. Laitat verhot kiinni, sammutat…
-
Kirjoittaminen on kuin terapiaa.
Olen usein maininnut, että kirjoitan hyvin paljon minun elämästä. En siis keksi kaikkia niitä tuhmia ja pimpintuoksuisia juttujani täysin tyhjästä, vaan kyllä siellä takana on aina jokin punainen lanka, joka on ajanut minut kirjoittamaan aiheesta. Sama koskee toki myös niitä vakavampia pohdiskeluja ja oikeastaan aikalailla kaikkea. ”Tätä elämää” on sellainen tietynlainen slogan, jolla olen välillä…
-
Millainen sinä olit teininä?
Tätä tulee välillä mietittyä omalla kohdalla. Sanotaan, että mikään ei ole niin itsekäs otus kuin pikkulapsi, mutta kyllä teini-ikä kaivaa monesta ihmisestä esiin sellaisen itsekeskeisen oman napansa nuolijan. Keskisormea heiluttelevan pienen kusipään. Se on toki melkoinen myllerrys, mitä siellä pääkopan sisällä tapahtuu, kun hormonikone alkaa käynnistymään ja sitä bensaa ammutaan liekkeihin paloletkulla. Itse olin teini-iässä…
-
”Voiko pettämistä antaa anteeksi?”
Hidasta elämää-sivu kysyi Facessa tuon kysymyksen, ja kansa reagoi. Silmät pyöreänä luin postauksen kommenttikenttää. Piti oikein kahlata niitä läpi ja samalla mietin, että kyllä ihminen on aika brutaali otus, koska parhaimmillaan kommentit oli osastoa ”ei vittu ikinä”. Hyvin jyrkkää kommenttia. Hyvin jyrkkää. Ja paljon. Väkisin jäin miettimään, että päteekö tuo ehdottomuus myös muilla elämän osa-alueilla,…
-
Vuoden päivät vakavuutta ja kiimantuoksua.
Kylläpä aika kiitää. Vuosi. Vakava vuosi. Rakkauden vuosi. Rietas vuosi. Blogini on ollut kaiken kansan ihasteltavana jo kokonaisen vuoden. Niin pitkä, ja joskus myös melko lyhyt aika. Vuoteen on mahtunut paljon. Niin iloa kuin suruakin. Haikeutta ja tuhmia juttuja. Epävarmuutta, käsien tärinää ja hetkiä, joista saa olla ylpeä. Niin paljon, ja niin suuria tunteita, että…
-
Soittolistojen herkkupalat.
Onko sinulla jotain kappaleita, joihin palaat aina tietyissä hetkissä elämää. Luukutat niitä kerta toisensa jälkeen, koska saat niistä jotain. Tunnetta, voimaa, mitä tahansa. Biisejä, joita vain tarvitsee aina välillä. Niitä jotka saavat ajatukset muualle, kantavat sinua elämässä eteenpäin tai vievät sinut johonkin haluttuun tilaan. Usein ne kappaleet koskettavat jotenkin sillä fiiliksellä, ei välttämättä sanoituksella tai…
-
Sielussa olevien kivien kääntämistä.
Joskus on tullut vastaan kielikuvia siitä, että elämässä on kiviä, joita käännellessään sieltä saattaa löytyä ratkaisuja tai vain tyhjä kuoppa. Jotkut toitottavat, että ei niitä kiviä kannata loputtomiin käännellä. Mietin tuossa hieman tätä asiaa. Kivi on melko usein käytetty termi ja vertauskuva asialle, joka jotenkin vaivaa tai painaa ihmisen elon tietä. Voi olla niitä kiviä…
-
Ajansäästöseksi
Pikapano. Nopeat. Toisin sanoen siis sitä perusnussimista silloin kun aikaa on vähän. Eikä oikeastaan aina tarvitse olla edes tuli perseen alla, vaan voi vain suorittaa homman sillälailla nopeasti. Kyllä sinä sen tiedät, että välillä sitä ihan vaan panettaisi, mutta ei millään jaksaisi suorittaa sellaista pitkän kaavan nautiskeluhetkeä. Sellaista, jossa asiat etenevät hiljalleen. Sitä, jossa kosketukset…
-
Iloisen rietasta ajatuksenjuoksua.
Pimppiä siellä ja mulkkua täällä, karvoihin katsomatta. Näillä sanoilla on hyvä aloittaa. Karvaa, tai ei karvaa. Ajeltua, kasvatettua tai vaikka vahattua. Monenlaisia, sukupuolesta riippumatta, verhoiltuna kiharaan turkkiin tai ihan vaan ilkosillaan. Nakuna. Omat, hennon karvaiset käteni ja lipevät sormeni meinaavat taas ihan väkisin tuottaa tuhmien juttujen rajoilla heiluvaa tekstiä. Mitäpä sitä estelemään sen enempää, antaa…
-
Tasajalkaa tampaten, neonvärien loisteessa.
Jysäri-festarit takana ja fyysinen puoli ihmisestä on pikkuhiljaa kerännyt palasensa paikoilleen. Keräillään tässä nyt vielä hieman niitä leijailevia henkisen puolen sielunhöyheniä, jotka pienen mielen untuvatyynystä pölähtivät basson tahdissa taivaalle. Kyllä Jysäri näytti taas sen kauniin puolensa, vaikka ysärimuistojen tulva olikin hetkittäin hieman jo fyysinen. Jälleen kerran mietin sitä ystäväni vertausta, että ysärin bassosoundi kuulostaa todella…
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 