Jysäri-festarit takana ja fyysinen puoli ihmisestä on pikkuhiljaa kerännyt palasensa paikoilleen. Keräillään tässä nyt vielä hieman niitä leijailevia henkisen puolen sielunhöyheniä, jotka pienen mielen untuvatyynystä pölähtivät basson tahdissa taivaalle.
Kyllä Jysäri näytti taas sen kauniin puolensa, vaikka ysärimuistojen tulva olikin hetkittäin hieman jo fyysinen. Jälleen kerran mietin sitä ystäväni vertausta, että ysärin bassosoundi kuulostaa todella paljon siltä kumisaappaiden yhteenhakkaukselta. Se on kyllä niin totta. Toisaalta, onhan se hirmu kätevää, kun ei tarvitse välttämättä ostaa kalliita musakamppeita bassosoundin tuottamiseen, vaan ihan perus Nokian Kontiot riittää. Ovat kevyet myös roudata.
Nyt kun raaasu ei ole enää aivan sitä nuorisosarjaa, niin kyllä tuollainen ysärijyystön junttaaminen kolmen päivän ajan näkyy jo ihmisessä. Jalat on kyllä paikoitellen tosi kaltoinkohdellun oloiset, ja polvia pakottaa. Toisaalta, ehkä ohutpohjaiset Converset eivät ole ne parhaat jalansuojukset silloin, kun hypitään päivätolkulla tasajalkaa asfaltilla. Huonosti ottavat iskua vastaan kovalla alustalla, mutta en minä mitään mukavuus-retriittiä lähtenytkään viettämään. Raakaa sen olla pitää, perkele, niin että tuntuu sielussa asti.
Sykemittari oli muuten rekisteröinyt sunnuntaiyön tunteina jossain kohtaa päälle 190. Varmaan paljon on vaikutusta sillä, että juhlimista oli ollut takana jo liki kolme päivää, mutta kyllä sitä perkele myös juhlittiin. Kovasti tarvitsee ihmisen silti liikkua ja heiluttaa raajoja, että saa pumpun hakkaamaan tuohon tahtiin. Jossain kohdassa kroppa kyllä aneli, että riittäisikö tämä rääkki jo, mutta käskin sen pitää turpansa kiinni ja totella kiltisti. Ei silloin voi pysähtyä, kun Scooterin Fire pamahtaa hävittäjän lailla tärykalvoille. Silloin lisätään tahtia, sattui tai ei.
On Jysärissä hankalatkin puolensa, mutta toki positiivisessa mielessä. Kuten jo aiemmissa postauksissa olen tainnut mainita, niin alkoholin kanssa leikkiminen lisää minussa tarvetta tuntea toinen (tai vaikka kolmaskin) siinä iholla ja lähellä. Mutta, kun niitä leggingseillä vuorattuja iloisia pyllyjä yhtäkkiä heiluu ja pomppii ympärillä tuhansia, niin oma housuissa pysyminen muuttuu karvan verran hankalammaksi. Tokihan ne housut pysyy jalassa silloin kun tarvii, ja varsinkin kun ne mallia ”kireät pillit”. Siinä heilumisen jäljiltä kinttua myöten hikisenä ne eivät kyllä edes lähtisi jalasta mitenkään vauhdikkaasti sujahtamalla. Hyvä jos edes repimällä. Farkkuni kyllä olivat melko vahvasti tuota ”revittyä mallia”, että eipä ne siitä kiskomisesta ainakaan merkittävästi enempää olisi hajonneet.
En tiedä oletko sinä koskaan käynyt Jysäreissä, mutta jos et ole, niin suosittelen korjaamaan tuon virheen ensi vuonna. Jos taas olit paikalla tämän vuoden neonvärien tykityksessä, niin olipahan saatana taas melkoiset karnevaalit, vai mitä?
Ja vuosi 2023 tuo taas uudet Jysärit! Sitä odotellessa…
toffeeKolli 