-
Hirvi, yksisarvinen ankka ja pinkki koira.
Otsikko muuten kuulostaa hieman sellaiselta kylmää hikeä puskevalta LSD-tripiltä. Onneksi tuon otsikon lähin, edes jollain tavalla päihteisiin yhdistettävä todellisuus on vain yksi saunaolut. Mutta mennään itse tarinaan. Meillä asuva pieni ihminen haluaa aina leluja saunaa. Ja mitäs muuta sinne nyt voisikaan ottaa kuin nuo kyseiset otukset. Aina samat. Hirvi nimeltä Aimo. Sellainen melko kovasta muovista…
-
Ennakkoluulojen vangit.
Ihminen on outo otus. Vaistojensa ja omien ajatustensa vanki. Luonnollistahan se on, sitä evoluution sekä käyttäytymismallien luomaa toimintaa, mutta siinä kohdassa kun joku ei osaa kontrolloida sitä, niin se aiheuttaa huvittavia tilanteita. Ai vitsi, se on kyllä hiton hauskaa, kun ihmiset tekevät omia oletuksiaan ja arvelevat tietävänsä milloin mitäkin. Ja kaikki tämä tapahtuu tietenkin sellaisen…
-
Palasten keskellä.
Sinä varmasti tiedät termin ”hajota palasiksi”, jota käytetään usein kuvaamaan jonkinlaista romahdusta tai jotain muuta asiaa, joka koskettaa syvältä sielusta. Entäs sitten se, kun hajottaa jotain palasiksi. Enkä puhu nyt mistään konkreettisesta, vaan jostain sinun sisällä, joka pitää rikkoa. Epämääräistä, tiedän, mutta avataan tuota ajatusta nyt hieman paremmin. Lähestytään tätä nyt vaikka niin, että sinulla…
-
Ihmiset elää paskoissa parisuhteissa.
Onko otsikko provosoiva? Ehkä. Ehkä sen oli tarkoituskin olla. Seuraavaksi kysynkin, että miksi se tuntui niin raa’alta. Jopa hieman julmalta ja brutaalilta. Koska sitähän se oli. Hirveän yksioikoinen ja yleistävä tokaisu, mutta en minä sitä vahingossa otsikoksi laittanut. Nyt otetaan sitä julmuutta hieman takaisin toteamalla, että osa ihmisistä elää kyllä paskoissa parisuhteissa. Toisin sanoen parisuhde…
-
Tunteiden myrskyä, ihastumista ja rakastamista.
Välillä tulee vastaan tilanteita, joissa et tiedä miten toimia. Tuntuu kuin sisällä olisi kaksi puolikasta minua, jotka yrittävät mennä eri suuntiin, mutta en minä voi keskeltä haljeta. Silloin jäljelle jää kysymys, että mikä on oikein ja mikä on väärin? Samalla kun tuntuu, että nyt en tee oikein, niin tiedän myös sen, etten tee mitään väärää.…
-
Tunnetta, tunteita ja tekoja. Elämän kokoinen soppa.
Sinua on varmasti joskus ahdistanut. Joskus enemmän, joskus vähemmän, ja joskus ihan vitusti. Se on aika riipivä olotila. Jokainen varmaan reagoi ahdistukseen omalla tavallaan, omilla keinoillaan. Ja mitä vahvempana olo tulee, sen fyysisemmäksi se muuttuu. Minut ahdistus herkästi lamauttaa, yrittää laittaa tavallaan nurkkaan, vaikka juuri paikallaan oleminen on silloin kaikkein pahinta. Hankala tilanteena, koska mitään…
-
Sidontaa, mutta ilman niitä kukkasia.
Sidonta. Rietas ja likainen mieleni saa siitä jo yksittäisenä sanana heti paljon herkullisemman ajatusleikin, kun siihen ei mene sotkemaan kukkasia sekaan. Kukkien sidonta on siis varmasti mukavaa ja ihan terapeuttistakin toimintaan, mutta ei se oikein silti itseä sytytä. Paitsi, jos sidonnan kohteena on ihana lootuskukkansa kantaja. Sen kukkasen sitoo mielellään kauniisti. Ehkä hieman tuhmastikin. Pistää…
-
Ihmisten pitäisi n*ssia enemmän.
Seksiä, seksiä, seksiä. Ja vielä kerran seksiä. Panemista, nussimista ja tietenkin myös sitä ihanaa rakastelua. Nyt joudun kyllä myöntämään, että vaikka kuinka koittaisin rakentaa sitä ääriromanttista tilannetta, jossa kynttilöiden valossa hellästi asetan muruni sängylle, ruusun terälehtien sekaan rakastellakseni häntä, niin hetken päästä se rakastelu muuttuu ihan vaan panemiseksi. Toisin sanoen nussitaan niin, että terälehdet pöllyää…
-
P*mppiin sujahtanut hiekka ja p*rseeseen livahtanut rautakanki.
Mikä on se taikavoima, joka kasvattaa ihmisestä sellaisen kaikesta narisijan ja tietynlaisen pikkutarkan nillittäjän. Enkä tarkoita sitä, että etteikö asioista ja omista jutuistaan saisi pitää huolta ja olla tarkka niiden suhteen. Jotkut nyt vaan tuntuvat sellaisilta, että he eivät varmasti koskaan tule liukastumaan talvikeleillä tai yltämään sormillaan omia kulkusiaan alemmaksi. Annan samantien perustelut näille omituisille…
-
Rikkinäinen prinssi.
”Olipa kerran”. Noilla sanoilla sadut aina alkavat, joten niin aloitan minäkin. Olipa kerran pieni prinssi, jonka kaunis mieli muutti maailmaa ympärillään. Maailmaa, joka muuttui hänen mielialan mukaan. Kukaan ei tiennyt, että päivänpaiste ja rankkasateet seurasivat hänen mielensä liikkeitä. Prinssi kasvoi vuorten keskellä, vehreässä laaksossa, jossa hän tunsi olevansa turvassa. Nuo jylhät vuoret pitivät rajuilmat poissa…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 