Perkeleen teinit. Nuo rakkaat keskenkasvuiset nulikat.

Saatana kun suututtaa välillä. Eikä ole kyse taas mistään maata kaatavasta asiasta, mutta suututtaa silti. On olemassa muutamia asioita, joiden suorittaminen on teinille aivan totaalisen mahdoton homma. Ylivoimaisesti vaikeimpana tuntuu olevan valokatkaisijan painaminen sillä tavalla, että huoneessa loistava valonlähde sammuisi. Sen sijaan jokin maaginen voima kutsuu teiniä laittamaan joka jumalan valon päälle, mikä nyt sattuuJatka lukemista ”Perkeleen teinit. Nuo rakkaat keskenkasvuiset nulikat.”

Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.

Mikä siinä on, että asioiden pitää tuntua joskus niin monimutkaisilta ja vaikeilta. Onko näin siksi, että meillä on aikaa elämässä myös pysähtyä. Ajatella. Ihminen kun on vähän hassu otus. Meidän ei tarvitse tehdä suoraviivaisia ja nopeita päätöksiä hetkessä, koska olemme päässeet melko korkeaan asemaan ravintoketjussa. Meidän ei tarvitse ainakaan pääsääntöisesti pelätä, että jos nyt aikailen,Jatka lukemista ”Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.”

Tuhma kirahvi ja haitarihommia.

Hän juoksi pöytää ympäri ja lauloi. Pikkuhiljaa laulusta loppuivatkin sanat. Mutta mekkala ja pöydän ympärijuoksu vain jatkui. Ääni koveni ja vauhti kiihtyi. Koitin siinä imeä omaa hymyä pyllyyn, kun hän lopulta hyvin tahdikkaasti yritti imitoida haitarin ääntä ja tyhjällä kynäpenaalilla matki samalla haitarinsoittoa. Sitten hymyni hyytyi. Mietin että mitä helvettiä. Ei meillä ole haitaria. EikäJatka lukemista ”Tuhma kirahvi ja haitarihommia.”

Taikasanoja ja höpöpuheita.

Saakeli se on hauskaa, kun pieni ihminen ”keksii” omia sanojaan asioille. Useimmiten ne ovat toki johdannaisia alkuperäisistä sanoista, jotka sitten jotenkin sykkyrässä olevissa pienissä aivoissa muuntuvat ihan uudenlaiseksi kirjainyhdistelmiksi. Kirjaimet pomppivat vähän eri paikoille ja ihan tavallisistakin asioista tulee jotenkin hauskan kuuloisia. On toki myös niitäkin sanoja, jotka ovat täysin lapsen itse keksimiä. Ne ovatJatka lukemista ”Taikasanoja ja höpöpuheita.”

Kulkuset heiluen kohti joulua.

Joulu. Tuo rakas ja lämmin koko perheen yhteinen juhla. On se toki sitä minullekin, silloin kun puhutaan muutamasta päivästä jouluaaton molemmin puolin. Muuten en oikein tunne kuuluvani siihen joulu-ihmisten siunattuun lahkoon. Ehkä eniten itseäni ahdistaa se kaikenlainen hössötys. Ja se tuntuu alkavan joka vuosi aikaisemmin. Tai sitten vain ahdistun siitä aina vaan herkemmin. Mutta sieltäJatka lukemista ”Kulkuset heiluen kohti joulua.”

Isänpäivä, joka päivä.

Isänpäivä kolkuttaa ovella ja sen sormet hivelee jo niskavilloja. Se pisti pohdiskelemaan, että mitä tämä meille isä-ihmisille tarkoitettu päivä oikeastaan tarkoittaa. Onko isänpäivä sitä, että sinua tullaan halaamaan aamulla. Herätetään hellästi, annetaan suukkoja. Ja kuumia suudelmia. Sinulle lauletaan hymyillen, katseissa iloa ja lämpöä. Onko se sitä, että sinulle annetaan omin pikkukätösin tehty kuva tai kortti.Jatka lukemista ”Isänpäivä, joka päivä.”

Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.

Meillä asuu sellainen jo tuntuvasti vaahtosammutinta suurempi olento, jonka pienestä suusta tulee ääntä kokoajan. KOKO AJAN. Eikä siis mitään sekavaa älämölöä, vaan hyvin selkeää puhetta. Ja laulua. Tarinaa. Ihan tauotta. En välillä käsitä sitä. Eikö hän joudu missään kohdassa edes vähän miettimään mitä seuraavaksi sanoisi. Tai laulaisi. Välillä lausuu runoja. Hänellä on pakko olla jokinJatka lukemista ”Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.”

”Se ainainen panetus”

Polte. Halu. Himo. Se vangitsee ajatukset eikä päästä irti. Väitän, että panetuksen vallassa on maailman sivu tehty melko sankarillisia urotöitä. Suoriuduttu asioista, jotka ovat hiponeet jo mahdotonta. Niin se vain on. Eikä siinä toki mitään väärää ole. Se on ihan ok, jos vähän panettaa. Se on tila, jossa alkaa näkemään seksiä joka nurkan takana. JosJatka lukemista ””Se ainainen panetus””