-
Taianomainen tissi-maailma.
Ei voi taas kuin ihmetellä. Ihmetellä sitä, mitä pienen ihmisen pään sisällä liikkuu. Kovin kauniita ajatuksia toki, mutta niin villejä, että jopa minun mielikuvitus meinaa jäädä tuon prinsessan jalkoihin. Nyt oli taas saunakeskustelu hänen kanssa sitä luokkaa, että meinasi itku tulla puhtaasti ilosta. Hieman oli silti pakko koittaa imeä hymyä pyllyyn, ettei hän pahastu siitä,…
-
Lasten kasvatus ja sen tuliset hiilet.
Päätin tarttua tällaiseen aiheeseen. Tämä on nyt varmaan sitä osastoa, jossa minä seison paljain jaloin tulisilla hiilillä, ja sörkin samalla sitä hehkuvaan hiillosta savuavalla kepillä. Eikä siinä mitään, minä tykkään kuumista paikoista, joita saa sörkkiä. Varsinkin, jos paikat on paljaana. Mutta mennään nyt itse aiheeseen. Aina joskus osuu netin syövereistä edelleen silmiin kommentointia siitä, kuinka…
-
”Mua itkettää kun en osaa lentää”
Mieti. Aika julmaa. Haluaisi osata, mutta vaikka kuinka heiluttaisi käsiä ylös ja alas, niin varpaat ei vain irtoa maasta. Vaikka juoksisi ympäri kämppää livertäen, niin lentotaito puuttuu. Kiukuttaahan se, kun ei osaa edes lentää. Perkele, sanon minä. ”Mua itkettää kun en osaa lentää”. Näin pikkuihminen siis totesi itkun seasta, kun häneltä tiedusteltiin, että mikäs sitä…
-
Hirvi, yksisarvinen ankka ja pinkki koira.
Otsikko muuten kuulostaa hieman sellaiselta kylmää hikeä puskevalta LSD-tripiltä. Onneksi tuon otsikon lähin, edes jollain tavalla päihteisiin yhdistettävä todellisuus on vain yksi saunaolut. Mutta mennään itse tarinaan. Meillä asuva pieni ihminen haluaa aina leluja saunaa. Ja mitäs muuta sinne nyt voisikaan ottaa kuin nuo kyseiset otukset. Aina samat. Hirvi nimeltä Aimo. Sellainen melko kovasta muovista…
-
”Päiväkodissa täitä ja kihomatoja.”
Sitä huomaa joskus miettivänsä, että osuisipa vaikka meteoriitti päähän ennemmin kuin kumpikaan noista. Tuollainen lappu on hyvin tasaisella syklillä päiväkodin ovessa muistuttamassa vanhempia siitä, että lapsen päässä voi kasvaa tukan lisäksi myös kokonainen hiuspohjaa asuttava yhdyskunta. Tämän lisäksi päiväkodista saattaa siis löytyä myös useampi madonreikä, joilla ei ole sitten mitään tekemistä aika-avaruuden tai muunkaan tähtitieteellisen…
-
Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.
Lapset. Lapset. Lapset. Ne maailman ihanimmat lutuiset höpönassut, jotka saa välillä veren kiehumaan niin että ihan meinaa vituttaa. Varsinkin tuo nuorimmainen. Hän pistää välillä isän hermot melkoiselle koetukselle, ja joskus tekisi mieli vain viedä ipana tuohon tien varteen myytäväksi. Kovin epäsoveliasta se toki olisi, ja melko suoraviivaista ihmiskauppaa, joten taidan jättää sen vain ajatuksen tasolle…
-
Juhannus, meri ja Kotka. Aika rentoa.
Juhannus tuli ja meni. Aiempina vuosina kesäyön taikoja on tullut tehtyä sellaisessa maltaan tuoksussa ja yleensä kohtuu isolla porukalla. Lapsukaiset ovat aina olleet enemmän kuin tervetulleita (ja tervemenneitä) mummuille ja vaareille, joten heidät on monesti suorastaan viety meidän käsistä juhannukseksi. Tästä ollaan kyllä ikuisesti kiitollisia, että lastenhoitajia on aina ollut ja ”lähiverkko” on halunnut heidät…
-
Perkeleen teinit. Nuo rakkaat keskenkasvuiset nulikat.
Saatana kun suututtaa välillä. Eikä ole kyse taas mistään maata kaatavasta asiasta, mutta suututtaa silti. On olemassa muutamia asioita, joiden suorittaminen on teinille aivan totaalisen mahdoton homma. Ylivoimaisesti vaikeimpana tuntuu olevan valokatkaisijan painaminen sillä tavalla, että huoneessa loistava valonlähde sammuisi. Sen sijaan jokin maaginen voima kutsuu teiniä laittamaan joka jumalan valon päälle, mikä nyt sattuu…
-
Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.
Mikä siinä on, että asioiden pitää tuntua joskus niin monimutkaisilta ja vaikeilta. Onko näin siksi, että meillä on aikaa elämässä myös pysähtyä. Ajatella. Ihminen kun on vähän hassu otus. Meidän ei tarvitse tehdä suoraviivaisia ja nopeita päätöksiä hetkessä, koska olemme päässeet melko korkeaan asemaan ravintoketjussa. Meidän ei tarvitse ainakaan pääsääntöisesti pelätä, että jos nyt aikailen,…
-
Tuhma kirahvi ja haitarihommia.
Hän juoksi pöytää ympäri ja lauloi. Pikkuhiljaa laulusta loppuivatkin sanat. Mutta mekkala ja pöydän ympärijuoksu vain jatkui. Ääni koveni ja vauhti kiihtyi. Koitin siinä imeä omaa hymyä pyllyyn, kun hän lopulta hyvin tahdikkaasti yritti imitoida haitarin ääntä ja tyhjällä kynäpenaalilla matki samalla haitarinsoittoa. Sitten hymyni hyytyi. Mietin että mitä helvettiä. Ei meillä ole haitaria. Eikä…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 