Hirvi, yksisarvinen ankka ja pinkki koira.

Otsikko muuten kuulostaa hieman sellaiselta kylmää hikeä puskevalta LSD-tripiltä. Onneksi tuon otsikon lähin, edes jollain tavalla päihteisiin yhdistettävä todellisuus on vain yksi saunaolut. Mutta mennään itse tarinaan. Meillä asuva pieni ihminen haluaa aina leluja saunaa. Ja mitäs muuta sinne nyt voisikaan ottaa kuin nuo kyseiset otukset. Aina samat. Hirvi nimeltä Aimo. Sellainen melko kovasta muovistaJatka lukemista ”Hirvi, yksisarvinen ankka ja pinkki koira.”

”Päiväkodissa täitä ja kihomatoja.”

Sitä huomaa joskus miettivänsä, että osuisipa vaikka meteoriitti päähän ennemmin kuin kumpikaan noista. Tuollainen lappu on hyvin tasaisella syklillä päiväkodin ovessa muistuttamassa vanhempia siitä, että lapsen päässä voi kasvaa tukan lisäksi myös kokonainen hiuspohjaa asuttava yhdyskunta. Tämän lisäksi päiväkodista saattaa siis löytyä myös useampi madonreikä, joilla ei ole sitten mitään tekemistä aika-avaruuden tai muunkaan tähtitieteellisenJatka lukemista ””Päiväkodissa täitä ja kihomatoja.””

Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.

Lapset. Lapset. Lapset. Ne maailman ihanimmat lutuiset höpönassut, jotka saa välillä veren kiehumaan niin että ihan meinaa vituttaa. Varsinkin tuo nuorimmainen. Hän pistää välillä isän hermot melkoiselle koetukselle, ja joskus tekisi mieli vain viedä ipana tuohon tien varteen myytäväksi. Kovin epäsoveliasta se toki olisi, ja melko suoraviivaista ihmiskauppaa, joten taidan jättää sen vain ajatuksen tasolleJatka lukemista ”Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.”

Juhannus, meri ja Kotka. Aika rentoa.

Juhannus tuli ja meni. Aiempina vuosina kesäyön taikoja on tullut tehtyä sellaisessa maltaan tuoksussa ja yleensä kohtuu isolla porukalla. Lapsukaiset ovat aina olleet enemmän kuin tervetulleita (ja tervemenneitä) mummuille ja vaareille, joten heidät on monesti suorastaan viety meidän käsistä juhannukseksi. Tästä ollaan kyllä ikuisesti kiitollisia, että lastenhoitajia on aina ollut ja ”lähiverkko” on halunnut heidätJatka lukemista ”Juhannus, meri ja Kotka. Aika rentoa.”

Perkeleen teinit. Nuo rakkaat keskenkasvuiset nulikat.

Saatana kun suututtaa välillä. Eikä ole kyse taas mistään maata kaatavasta asiasta, mutta suututtaa silti. On olemassa muutamia asioita, joiden suorittaminen on teinille aivan totaalisen mahdoton homma. Ylivoimaisesti vaikeimpana tuntuu olevan valokatkaisijan painaminen sillä tavalla, että huoneessa loistava valonlähde sammuisi. Sen sijaan jokin maaginen voima kutsuu teiniä laittamaan joka jumalan valon päälle, mikä nyt sattuuJatka lukemista ”Perkeleen teinit. Nuo rakkaat keskenkasvuiset nulikat.”

Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.

Mikä siinä on, että asioiden pitää tuntua joskus niin monimutkaisilta ja vaikeilta. Onko näin siksi, että meillä on aikaa elämässä myös pysähtyä. Ajatella. Ihminen kun on vähän hassu otus. Meidän ei tarvitse tehdä suoraviivaisia ja nopeita päätöksiä hetkessä, koska olemme päässeet melko korkeaan asemaan ravintoketjussa. Meidän ei tarvitse ainakaan pääsääntöisesti pelätä, että jos nyt aikailen,Jatka lukemista ”Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.”

Tuhma kirahvi ja haitarihommia.

Hän juoksi pöytää ympäri ja lauloi. Pikkuhiljaa laulusta loppuivatkin sanat. Mutta mekkala ja pöydän ympärijuoksu vain jatkui. Ääni koveni ja vauhti kiihtyi. Koitin siinä imeä omaa hymyä pyllyyn, kun hän lopulta hyvin tahdikkaasti yritti imitoida haitarin ääntä ja tyhjällä kynäpenaalilla matki samalla haitarinsoittoa. Sitten hymyni hyytyi. Mietin että mitä helvettiä. Ei meillä ole haitaria. EikäJatka lukemista ”Tuhma kirahvi ja haitarihommia.”

Taikasanoja ja höpöpuheita.

Saakeli se on hauskaa, kun pieni ihminen ”keksii” omia sanojaan asioille. Useimmiten ne ovat toki johdannaisia alkuperäisistä sanoista, jotka sitten jotenkin sykkyrässä olevissa pienissä aivoissa muuntuvat ihan uudenlaiseksi kirjainyhdistelmiksi. Kirjaimet pomppivat vähän eri paikoille ja ihan tavallisistakin asioista tulee jotenkin hauskan kuuloisia. On toki myös niitäkin sanoja, jotka ovat täysin lapsen itse keksimiä. Ne ovatJatka lukemista ”Taikasanoja ja höpöpuheita.”

Kulkuset heiluen kohti joulua.

Joulu. Tuo rakas ja lämmin koko perheen yhteinen juhla. On se toki sitä minullekin, silloin kun puhutaan muutamasta päivästä jouluaaton molemmin puolin. Muuten en oikein tunne kuuluvani siihen joulu-ihmisten siunattuun lahkoon. Ehkä eniten itseäni ahdistaa se kaikenlainen hössötys. Ja se tuntuu alkavan joka vuosi aikaisemmin. Tai sitten vain ahdistun siitä aina vaan herkemmin. Mutta sieltäJatka lukemista ”Kulkuset heiluen kohti joulua.”

Isänpäivä, joka päivä.

Isänpäivä kolkuttaa ovella ja sen sormet hivelee jo niskavilloja. Se pisti pohdiskelemaan, että mitä tämä meille isä-ihmisille tarkoitettu päivä oikeastaan tarkoittaa. Onko isänpäivä sitä, että sinua tullaan halaamaan aamulla. Herätetään hellästi, annetaan suukkoja. Ja kuumia suudelmia. Sinulle lauletaan hymyillen, katseissa iloa ja lämpöä. Onko se sitä, että sinulle annetaan omin pikkukätösin tehty kuva tai kortti.Jatka lukemista ”Isänpäivä, joka päivä.”