”Päiväkodissa täitä ja kihomatoja.”

Sitä huomaa joskus miettivänsä, että osuisipa vaikka meteoriitti päähän ennemmin kuin kumpikaan noista.

Tuollainen lappu on hyvin tasaisella syklillä päiväkodin ovessa muistuttamassa vanhempia siitä, että lapsen päässä voi kasvaa tukan lisäksi myös kokonainen hiuspohjaa asuttava yhdyskunta. Tämän lisäksi päiväkodista saattaa siis löytyä myös useampi madonreikä, joilla ei ole sitten mitään tekemistä aika-avaruuden tai muunkaan tähtitieteellisen asian kanssa. Toki joskus tuntuu, että aika taittuu ja vääristyy samaa vauhtia kuin epätoivo kasvaa jo ”matosiivousta” ajatellessakin.

Mutta se lappu päiväkodin ovessa. Eikö se ole tavallaan asia, jota ei tarvitse oikeasti edes erikseen ilmoittaa. Jos sinä viet lapsesi päiväkotiin, niin silloin lapsellasi on mahdollisuus saada täitä ja/tai kihomatoja. Piste.

No, tokihan vanhempia on hyvä muistuttaa. Ihan jo siksikin ettei todellisuus unohdu, ja viimeistään kun tuon lapun näkee, niin olisi syytä hieman tutkia rakkaan vintiönsä ylä- ja alapäätä. Ei kai siinä sen kummempaa. Ensin tarkalla syynillä ja tiheällä kammalla päänahkaa tutkien, jonka jälkeen olisi hyvä ottaa katsekontaktia pöllönsilmän kanssa. Check!

Pahoittelen, jos tämä tuli nyt suurena yllätyksenä tai päiväkodin pimeänä ja varjeltuna salaisuutena, mutta nuo täit ja kihomadot hoitopaikoissa ovat mielestäni lopulta täysi itsestäänselvyys, aivan kuten:

-Seksin harrastaminen parisuhteessa.

-Työn tekeminen töissä.

-Paskalla käynti.

Jos lopettaa tekemästä yllä olevia, niin lopputulema on melko selkeä.

Aivan satavarmasti näivettyy parisuhde jossain kohtaa, jos joutuu aina vain odottamaan kosketusta. Pyytämään tai aneleen. Jos ei joku välillä pane oikein kunnolla. Niin, että varpaita kihelmöi, ja huulet on purtu verille. Niin, että kun jäät lopulta sängylle kädet levällään makaamaan, niin syy siihen ei ole se, että se vaan on niin mukavaa. Et vain yksinkertaisesti jaksa heti nousta, kun keräilet itseäsi takaisin tähän maailmaan.

Työpaikan taas saa kätevästi lähtemään alta, jos ei viitsi hoitaa sitä omaa tonttiaan. Jos jättää antamatta sitä omaa panostaan, niin jossain kohtaa sinun työnteolla alkaa olemaan kovin vähän merkitystä työnantajalle. Jonkinlainen suhde se työntekijän ja työnantajan välinen liitto kuitenkin on. Ja jos toinen on vain antaja ja toinen saaja, niin jossain kohtaa toinen lakkaa antamasta ja toinen saamasta.

Voin myös luvata sen, että vessassa käynnin lopettaminen takaa sen, että ne paskat tulee sitten lopulta housuun. Perseelläsi on kuitenkin jonkinlainen fetissi erilaisiin posliinisiin istuimiin. Toki varmasti läheisin ja rakkain posliini löytyy ihan omasta kodista, mutta tarvittaessa voi hieman käydä vieraissa, istumassa hieman tuntemattoman posliinin päällä, jos perse sitä vaatii. Ja vaatiihan se, ennemmin tai myöhemmin, jos ei halua sotkea housuja. Paitsi jos kulkee housuitta, jolloin hommat menee sitten aivan reisille.

Kihomadot ja täit saa toki pysymään poissa sillä, että eristää lapsen ja oikeastaan koko perheen karanteeniin ja elää siellä. Oman pienen kuplan sisällä. Ja siltikin arpaonni voi napsahtaa kohdalle, ja taas huomaat toivovasi sitä meteoriittia taivaalta.

Toki jos kestää elämän oikut ja murheet, niin kestää myös nuo päiväkodin tuliaiset. Niihinkään ei maailma kaadu, vaikka se hieman aina kiristääkin vannetta pään ympärillä. Siihen löytyy edes pieneksi henkiseksi avuksi yksi voimasana, jonka saa ihan luvan kanssa ja hammasta purren ilmaista. Vaikka sitten lapsen kuullen, kun on iloisen löydöksen jälkikasvustaan tehnyt.

”VITTU”

Tätä saa toistaa niin monta kertaa, että alkaa helpottamaan. Kyllä se siitä.