Mieti. Aika julmaa. Haluaisi osata, mutta vaikka kuinka heiluttaisi käsiä ylös ja alas, niin varpaat ei vain irtoa maasta. Vaikka juoksisi ympäri kämppää livertäen, niin lentotaito puuttuu. Kiukuttaahan se, kun ei osaa edes lentää. Perkele, sanon minä.
”Mua itkettää kun en osaa lentää”. Näin pikkuihminen siis totesi itkun seasta, kun häneltä tiedusteltiin, että mikäs sitä prinsessaa tällä kertaa surettaa. Taas oli liki puolta valtakuntaa suurempi mielipaha, joka ehkä hieman pääsi yllättämään. Ne pikku itkut ja kiukut kun napsahtavat herkän sielun kohdalle niin, ettei hän varmasti useinkaan kerkiä edes itse sitä tajuamaan, kun pahainen mieli ottaa vallan ja laittaa kyyneleet valumaan pitkin silkkisen pehmeitä poskia.
Jäin miettimään. Mitä jos hän osaisikin lentää. Hänessä kun on virtaa ja vauhtia kuin salamaniskun saaneessa Usain Boltissa. Lentotaito aiheuttaisi kotioloissa melkoisen täystuhon ja kaaoksen. Toisaalta, olisi kätevää sanoa, että nyt on pikkuneidillä niin paljon negatiivista energiaa ilmassa, että menepäs vähän ulos lentelemään. Varo sähkölankoja. Ja varsinkin niitä helvetin variksia. Ne perkeleet kuitenkin suuttuvat ja rupeavat nokkimaan. Toisaalta pienessä kullannupussa on sen verran asennetta ja tahtoa, että tokko häntä pahan tuulen sattuessa lähestyisi edes se Hitchcockin lintukatras.
Mutta…tässä kun aiheesta meinaa nyt lipsua kuin naapurin mummo jäisellä pihamaalla, niin livautetaan heti oikein kunnolla aiheen sivuun. Tavallaan. Kai.
Mieti, jos me karvattomat apinat osattaisiin tuo enkelten jumalainen lentotaito. Hitto se olisi kätevää baarista pilkun jälkeen poistuessa. Katsoisi vain hieman suuntaa, levittäisi kädet ja lentäisi helvettiin. Mieleen tuli vaan sellainen asia, että mitä jos siinä kesken lennon sammuisi, ja liitäen uinuisi eteenpäin. Suotuisalla tuulella sitä heräisi aamun sarastaessa vaikkapa Ylivieskasta, vaikka tarkoitus oli suhata vain Tampereen ilmatilassa.
Olisi myös täysin relevantti vaara, että ihan vain aamulenkillä ollessa niskaan rysähtäisi kännipäissään nukahtanut lentotaitoinen.
Ei saatana, tätä lentämisen kuvitelmaa voisi spekuloida varmaan vaikka kuinka ja paljon, mutta en minä jaksa enempää. Menee hieman sekavaksi tämä teksti, vaikka se ei tainnut sinulle kovinkaan suurena yllätyksenä.
Palataan siis takaisin siihen tyttären lentotaidottomuuteen. Kova paikka pienelle ihmiselle, mutta näitä nyt tulee ja menee tasaiseen tahtiin. Milloin hän haluaisi osata jäädyttää ympäristön kuin lumoava Elsa konsanaan, ja seuraavana hetkenä pitäisi osata puhua eläinten kanssa.
Hänellä on toki paljon jotain sellaista, mitä meiltä aikuisilta puuttuu. Nimittäin sitä viatonta mielikuvitusta sekä loppumatonta uskomista taikamaailman ihmeisiin.
Sitä me kaikki joskus tarvittaisiin. Lennättämään meitä maailma tuulissa eteenpäin.
toffeeKolli 