Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.

Meillä asuu sellainen jo tuntuvasti vaahtosammutinta suurempi olento, jonka pienestä suusta tulee ääntä kokoajan. KOKO AJAN. Eikä siis mitään sekavaa älämölöä, vaan hyvin selkeää puhetta. Ja laulua. Tarinaa. Ihan tauotta. En välillä käsitä sitä. Eikö hän joudu missään kohdassa edes vähän miettimään mitä seuraavaksi sanoisi. Tai laulaisi. Välillä lausuu runoja. Hänellä on pakko olla jokinJatka lukemista ”Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.”

”Se ainainen panetus”

Polte. Halu. Himo. Se vangitsee ajatukset eikä päästä irti. Väitän, että panetuksen vallassa on maailman sivu tehty melko sankarillisia urotöitä. Suoriuduttu asioista, jotka ovat hiponeet jo mahdotonta. Niin se vain on. Eikä siinä toki mitään väärää ole. Se on ihan ok, jos vähän panettaa. Se on tila, jossa alkaa näkemään seksiä joka nurkan takana. JosJatka lukemista ””Se ainainen panetus””