-
Punaisten Jordanien elämää.
Meidän teini sai omat Air Jordanit. Rakkaat ja odotetut Air Jordanit. Hänen riemunsa tulvii laitojen yli ja minua lähinnä ahdistaa. Ahdistaa ehkä siksi, että olihan ne nyt ihan helvetin kalliit siihen nähden, millaisen käytön kohteeksi ne joutuvat. Kun ne asentaa teinin jalkoihin, niin mielestäni siinä kohtaa jo täyttyy rikosnimike ”törkeä kenkien pahoinpitely”. Hän osaa arvostaa…
-
Seksuaalisuus. Tuo iso paha susi, joka pilaa nuorison.
Voi jumalauta, että joskus osaa hävettää. Hävettää ihmisten kapea ajatusmaailma, hävettää aikuisten sekoilut ja suorat verbaaliset hyökkäykset nuoria vastaan. Hävettää, että viitsitään toimia noin, kysymättä nuorilta mitä he haluavat. Sitten alkaa saatana suututtaan. Suututtaa ihmisten kapea ajatusmaailma, suututtaa aikuisten sekoilut ja suorat verbaaliset hyökkäykset nuoria vastaan. Suututtaa, että viitsitään toimia noin, kysymättä nuorilta mitä he…
-
Tabu, jota niin moni pitää sisällään.
Se on sisälläsi kuplinut jo tovin. Välillä olet pitänyt sitä jo hieman väkisinkin sisälläsi, hammasta purren, ettet toisi sitä ihmisten ilmoille, muiden tietoon. Pientä pinnistelyä se on vaatinut, mutta olet ajatellut, että tämä on nyt kuitenkin vähän enemmän vain sinun oma juttusi. Et ole oikein halunnut jakaa sitä muiden kanssa. Häveliäs kun olet. Ja ymmärrettävää…
-
Viileää hivelyä ja tuhtia savua.
Taas kerran eräänlainen utuinen sukellus yöelämään, jota aina välillä täytyy käydä tarkistamassa. Koska pitäähän kaupungilla nyt joku olla, joka omasta mielestään kulkee korrektisti ja sivistyneesti hörppien, vaikka yleisön mielipide saattaakin olla toinen. Tällä kertaa oli minun vuoro täyttää tämä kansalaisvelvollisuus. Apina itse ei hölmöilyjään toki aina huomaa, mutta apina ei myöskään aina välitä, koska apinalla…
-
En vihaa sinussa mitään, mutta en myöskään rakasta kaikkea sinussa.
Näinhän asioita ei varmaan näe siinä suuressa rakkauden ensihuumassa. Ensin on polskuteltu kuin kalat vapaassa vedessä, kunnes on yhdessä tarrattu siihen samaan syöttiin. Hieman keikuttu siinä haavin reunalla ja sitten päätetty hypätä pohjalle. Samaan verkkoon heilumaan. Siellä on ihana sätkiä ja olla toisessa kiinni. Ja näinhän se saakin mennä, ei kai sitä kukaan ole kieltämässä.…
-
Tuhma kirahvi ja haitarihommia.
Hän juoksi pöytää ympäri ja lauloi. Pikkuhiljaa laulusta loppuivatkin sanat. Mutta mekkala ja pöydän ympärijuoksu vain jatkui. Ääni koveni ja vauhti kiihtyi. Koitin siinä imeä omaa hymyä pyllyyn, kun hän lopulta hyvin tahdikkaasti yritti imitoida haitarin ääntä ja tyhjällä kynäpenaalilla matki samalla haitarinsoittoa. Sitten hymyni hyytyi. Mietin että mitä helvettiä. Ei meillä ole haitaria. Eikä…
-
Taikasanoja ja höpöpuheita.
Saakeli se on hauskaa, kun pieni ihminen ”keksii” omia sanojaan asioille. Useimmiten ne ovat toki johdannaisia alkuperäisistä sanoista, jotka sitten jotenkin sykkyrässä olevissa pienissä aivoissa muuntuvat ihan uudenlaiseksi kirjainyhdistelmiksi. Kirjaimet pomppivat vähän eri paikoille ja ihan tavallisistakin asioista tulee jotenkin hauskan kuuloisia. On toki myös niitäkin sanoja, jotka ovat täysin lapsen itse keksimiä. Ne ovat…
-
Isänpäivä, joka päivä.
Isänpäivä kolkuttaa ovella ja sen sormet hivelee jo niskavilloja. Se pisti pohdiskelemaan, että mitä tämä meille isä-ihmisille tarkoitettu päivä oikeastaan tarkoittaa. Onko isänpäivä sitä, että sinua tullaan halaamaan aamulla. Herätetään hellästi, annetaan suukkoja. Ja kuumia suudelmia. Sinulle lauletaan hymyillen, katseissa iloa ja lämpöä. Onko se sitä, että sinulle annetaan omin pikkukätösin tehty kuva tai kortti.…
-
Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.
Meillä asuu sellainen jo tuntuvasti vaahtosammutinta suurempi olento, jonka pienestä suusta tulee ääntä kokoajan. KOKO AJAN. Eikä siis mitään sekavaa älämölöä, vaan hyvin selkeää puhetta. Ja laulua. Tarinaa. Ihan tauotta. En välillä käsitä sitä. Eikö hän joudu missään kohdassa edes vähän miettimään mitä seuraavaksi sanoisi. Tai laulaisi. Välillä lausuu runoja. Hänellä on pakko olla jokin…
-
Miltä tuntuu. Mikä tuntuu. Miten se tuntuu.
Se, miten tunnet asiat, on sinun tapasi. Ei sen pitäisi olla muilta pois tai muiden asia. Toiset käsittelee asioita järjellä ja toiset elää ne tunteella. Jotkut osaavat luovia sulavasti siinä välillä. Tapansa kullakin, ei kai olekaan mitään yhtä oikeaa. Entä jos elää niin, että tunteet vie. Tarkoitan tällä sitä, että jos ei osaakaan kulkea tunteiden…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 