Seksuaalisuus. Tuo iso paha susi, joka pilaa nuorison.

Voi jumalauta, että joskus osaa hävettää. Hävettää ihmisten kapea ajatusmaailma, hävettää aikuisten sekoilut ja suorat verbaaliset hyökkäykset nuoria vastaan. Hävettää, että viitsitään toimia noin, kysymättä nuorilta mitä he haluavat.

Sitten alkaa saatana suututtaan. Suututtaa ihmisten kapea ajatusmaailma, suututtaa aikuisten sekoilut ja suorat verbaaliset hyökkäykset nuoria vastaan. Suututtaa, että viitsitään toimia noin, kysymättä nuorilta mitä he haluavat.

Ja lopulta alkaa jo vituttamaan. Tekisi mieli kaivaa kaikki julmuus minun sisältä ja pakkosyöttää se näille valittajille, jotka kuola lentäen paasaavat siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Mutta en sitä lopulta tee, koska turha sitä vettä on lisää sinne myllyyn paiskoa. Ahtaasti ajattelevat vain innostuvat siitä lisää ja pian se kuola muuttuukin jo vaahdoksi. En usko, että oireista huolimatta se olisi kuitenkaan vesikauhua, mutta voisihan heille varuiksi silti rokotuksen antaa. Ei siinä ainakaan mitään häviäisi.

Olen tässä seurannut entisen kotikuntani posketonta keskustelua siitä, kun yläkoulun 8-9 luokille on järjestettiin Hyvinvointipäivä, jossa käsiteltiin mm. seksuaaliväkivaltaa ja omia rajoja sekä tietysti seksuaalisuutta eri kanteilta (myös sitä suurta mörköä nimeltä sateenkaari). Unohtamatta perusvalistusta ehkäisystä, anatomiasta, kuukautisista, ja niin edelleen.

Mutta kyllä se melkoista myrkkyä tuntuu osalle ihmisistä olevan. Eivät pysty käsittämään, varsinkaan siinä kohtaa, jos paikalle on saapunut Sinuiksi Ry. ”Vittu mitä paskaa” on varmaan sopiva tiivistys ahdistuneiden yleisistä mielipiteistä. Toinen, mikä pisti merkille oli se, että yllättävän moni kertoi julkisesti, että hänen kullannuppu saa kyllä viettää kotona tuollaisen päivän. WAU !, mahtavan avarakatseinen lähestymistapa.

Moni arvostelija on tuonut esille vaatimuksen neutraalista seksuaalikasvatuksesta. Mutta mitä se nyt sitten on, niin siihen onkin vaikeampi vastata. Tai oikeastaan ei ole. Mielestäni neutraalia on se että KERROTAAN KAIKESTA TASAPUOLISESTI tai sitten EI KERROTA MISTÄÄN MITÄÄN. Onko joku välimaasto sitä neutraalia, jos siinä sivuutetaan osa asioita. Hyssytellään ja pistetään päätä pensaaseen ettei näe tai kuule. Mielestäni se ei ole sitä toivottua neutraalia seksuaalikasvatusta. Ei mitenkään. Se neutraalius, jota moni avointa seksuaalikasvatusta paheksuva tuntui vaativan, on lopulta aika kaukana totuudesta. Tiukat oli arvot, joiden sisällä olisi pitänyt pysyä.

En tiedä mikä on yleinen mielipide, mutta minun nenääni haisee ihan vaan pelolta. Erilaisuus pelottaa, uudet asiat pelottaa ja näköjään pelottaa jopa se, millaista elämää joku toinen elää. Pelko siitä, että tällainen päivä muuttaa rakkaan lapsen lopulliseksi joksikin muuksi, kuin mikä ajatus omassa päässä on. No, ei noin saisi sanoa, mutta sanoin silti. Hartaasti vaan toivon, että kaikki tuo negatiivinen energia olisi ollut vain primitiivinen ensireaktio, jonka jälkeen tuota vahvaa tunnetta on hieman sulateltu tasaisemmaksi.

Mutta on tässä nyt lopulta jotain hyvääkin, koska tuota julkista suunsoittoa ja ala-arvoisia kommentteja on nyt lopulta ymmärretty pyytää anteeksi. Uskon että niin vahvojen mielipiteiden jälkeen se ei ole ollut välttämättä helppoa. Ei se silti poista sitä, mitä on tullut sanottua, mutta on se edes pieni alku parempaan suuntaan. Pointsit siitä.

Muistelin omaa yläasteaikaa ja tuota sen ajan seksuaalivalistusta aikoinaan. Oli siellä banaaneja, kortsuja ja yksi helvetin vaivaantunut opettaja. Taisi ainoaksi ihan oikeaksi ohjeistukseksi jäädä se, kun oppitunnin pitäjä hyvin tiukkasanaisesti valisti, että ei saa heitellä toista kondomilla. Samassa hetkessä luokan vitsiniekka yritti jo vetää sitä omaa kortsua päähänsä sen kurkun sijaan. Hienoa ja opettavaista, mutta kun sen ihastuksen sitten aikanaan saa houkuteltua oman peiton alle, niin vähiten siitä kondomista on iloa hiusverkkona.

Mutta onko nuoren vilkas ja leikkisä mieli muuttunut tässä muutaman vuosikymmenen aikana. En usko. Edelleen vahvasti epäilen, että kun seksuaalikasvatus-tunnilla opettajan silmä välttää, niin nuori nappaa sen ihanan pinkin dildon pöydän päältä ja kutittelee sillä kavereitansa vähän korvan takaa. Ja tästä taas seuraa veljellinen/siskollinen painihetki ja naurua. Iloa.

Ehkä se on vain tapa tutustua uusiin asioihin. Huumorin kautta, koska se toimii.

Ja hauskaahan sen pitäisikin olla. Niin seksuaalisuuden, kuin sen itse pahuuden kehdon eli seksin. Ei se vakavaa saa olla, joten ei anneta myöskään keskustelun painua siihen suuntaan. Kyllä vakavaakin keskustelua voi käydä pieni pilke silmäkulmassa.

Ja kyllähän ihmisestä näkee, kun hänen on hyvä olla. Turvallinen ja rento olo sellaisena kuin hänen on hyvä olla. Parempi niin.

Koska se ei aina näy, jos voi huonosti. Mutta. Sitten kun se alkaa näkyä, niin ollaankin jo aika syvällä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: