Saakeli se on hauskaa, kun pieni ihminen ”keksii” omia sanojaan asioille. Useimmiten ne ovat toki johdannaisia alkuperäisistä sanoista, jotka sitten jotenkin sykkyrässä olevissa pienissä aivoissa muuntuvat ihan uudenlaiseksi kirjainyhdistelmiksi. Kirjaimet pomppivat vähän eri paikoille ja ihan tavallisistakin asioista tulee jotenkin hauskan kuuloisia. On toki myös niitäkin sanoja, jotka ovat täysin lapsen itse keksimiä. Ne ovat vain putkahtaneet suusta ulos, koska asialle on siinä hetkessä tarvinnut keksiä nimi.

Kyllähän siinä niin on käynyt, että nämä lapsen keksimät sanat meinaavat jäädä itselle ihan normaaliin käyttöön arjessa. Välillä on tullut tilanteita, jossa minua on tuijotettu suu auki, että mitä hittoa sä jätkä oikein horiset. Sitä ei aina itse edes huomaa, että sujuvasti livautti suusta sanan, jota kukaan muu ulkopuolinen ei ole varmasti ikinä kuullu.

Päätin poimia niistä muutaman, jotka ovat pysyvästi painettu polttoraudalla minun mielen syövereihin. Koska nämä meinaavat tulla jo liki automaationa sen oikean sanan tilalle.

Vileotti

Tämä nyt on aika helppo, vähän kirjaimet on pompannut, mutta voi melko helposti päätellä, että kyseessä on siis violetti. Mutta silti aina yhtä söpön kuuloinen lapsen suusta.

Sulikka

Toinen helppo. Eli lusikka. Jäänyt pahasti kiinni arkipuheeseen. On muuntunut jopa verbiksi sulikoida.

Apollo

Tässä on jo vähän hakemista, vaikka siinä onkin etäisesti yhteys alkuperäiseen. Tämä on siis lapio.

Hopatin

En todellakaan tiedä, mistä kyseinen työkalu on saanut tämän uuden, persoonallisen nimensä. Tämän lyöntivälineen ”pikkuveli” on ihan tavallinen vasara (eli savara). Hopatin sen sijaan on ns. moska/pajavasara tms. Eli isompi kuin vasara, mutta pienempi kuin leka.

Lanttupipari

Tämä sana kyllä pudotti kesken iltapalan. Pieni ihminen sanoi, että tämä tee maistuu oudolle. Mitä tämä on? Kun kuuli maun olevan piparminttu, hän kertoi että piparminttu on hyvää. Noin 5 minuuttia myöhemmin hän toivoi, että voimmeko juoda tätä lanttupipariteetä toistekin. Hän jopa hieman pahastui siitä, että oma pokka ei pitänyt enää siinä kohtaa. Ei saisi nauraa. Tiedän. Mutta ehkä hänelle ei siitä synny mitään traumaa.

Virsiheppa

Äärettömän hieno nimitys. Kohteena on kuitenkin vain aivan tavallinen hirvi. Jotenkin tuossa virsihepassa on huomattavasti enemmän glamouria ja tyyliä. Hieman runollistakin ehkä.

Maurin poni

Tämä on aivan ehdoton suosikkini. Nimi on toki johdannainen alkuperäisestä, mutta fiilis on jotenkin eri. Maurin ponista tulee itselle mieleen lähinnä vanha, notkoselkäinen ja harmaantunut poninluuska, joka kuraisessa tarhassa seisoo kaviot savessa. Ehkä hieman surullinenkin mielikuva. Todellisuudessa Maurin poni tarkoittaa tuota kirkkaanväristä pikkuponia, joka tuuhea harja hulmuten viuhtoo menemään ystäviensä kanssa pakara tatuoituna. Kyseessähän on siis melkein jumalaiset prinsessatkin peittoava My Little Pony.

Kyllähän maailmaan uusia sanoja mahtuu. Sen kun vaan keksitään niitä lisää. Olisi hienoa, jos saisi autoon virsiheppa-, palo- ja varkaus-vakuutuksen. Ja on ihan normaalia, että töitä tehdessä välillä vähän nojaa apolloon. Tai hieman hakkaa hopattimella. Itse huitaisen iltamurot naamaan ihan vaan sulikalla.

Mutta ennen kaikkea välillä pitäisi saada vähän lanttupiparia.