Vietin tässä taannoin firman pikkujouluja. Yritykseni leijuu kokoluokassa mikro, eli itse itseäni työllistäen pusken eteenpäin.

Voihan sitä silti pikkujoulut pitää. Kyllä minulle seuraa löytyi, kun hieman heitä kaiveli esiin.

Lopulta railakas joukko koostui 5 henkilöstä:

-Vauhdikas Minä

-Tylsä Minä

-Positiivinen Minä

-Irstas Minä

-Raskas Minä

Pikkujouluissa kai yleensä ensin tehdään jotain aktivoivaa toimintaa yhdessä, ennen kuin päästään siihen lopulliseen illanvietto-osuuteen.

Tästä tuli tietty tappelu jo alkumetreillä, koska Vauhdikas, Positiivinen ja Irstas olisivat halunneet lähteä heti päiväkaljalle baariin. Tylsä vain istui sohvalla ja Raskas makasi ruoto suorana sängyssä.

Pitkällisen väittelyn tuloksena pääsimme yhteisymmärrykseen ja päivän sosiaalisena aktiviteettina kävimme ostamassa K-Marketista juomia. Hieno reissu, tätä kelpaa vanhana muistella lapsenlapsille. Raskas ei olisi halunnut mitään, Tylsä vaati Vichyä ja loput kolme valitsivat juomia summamutikassa, ihan puhtaasti alkoholiprosentin perusteella.

Ajoimme autolla lähikaupasta takaisin kotiin. Raskas minä tietenkin muisti valittaa siitä, että olisimme voineet tehdä tämän lenkin kävellen, eikä autolla. Ilmastokin olisi tykännyt.

Pikkujouluissa pitää tietty käydä myös saunassa. Vauhdikas, Positiivinen ja Irstas lähtivät intoa puhkuen hakkaamaan halkoja. Raskas valitti, että ulkona on kylmä ja Tylsää ei oikeastaan kiinnostanut koko saunominen.

Sauna saatiin lämpenemään, vaikka Raskas sen syttymistä kovasti epäilikin.

Vihdoin päästiin lauteille koko porukka. Positiivinen kehui löylyjä, Vauhdikas lappasi vettä kiukaalle ja Irstas säesti saunomista tuhdilla alapää-huumorilla. Raskas vain valitti natisevista lauteista ja Tylsä narisi kuumuudesta. Iloinen kolmikko juoksi ulos kieriskelemään hankeen, Raskas sivummalla muistutti lumen vähyydestä ja Tylsä ilmoitti peseytyvänsä ja menevänsä pois.

Kun tämä remuava kolmikko vihdoin suoriutui rapeassa nousuhumalassa ja saunapuhtaina takaisin muiden seuraan, niin meno olikin jo hieman lässähtänyt. Tylsä oli päättänyt, että hänen pikkujoulukiintiönsä oli täyttynyt, ja oli painellut nukkumaan. Raskas istui yksin pöydän ääressä, juoden teetä ja mutisten jotain paskoista juhlista.

Vauhdikas, Positiivinen ja Irstas kertoivat Raskaalle, että keräisi itsensä, ja että kohta lähdetään kaupungille. Tämä kommentti sai Raskaan nousemaan pöydästä, kiittämään sarkastisesti yhteisistä firman pikkujouluista, kunnes hän painui makuuhuoneeseen ja laittoi oven kiinni.

Jumalauta, vielä 3/5 hereillä, intoili Positiivinen ja kertoi, että nyt soitetaan taksi ja lähdetään jätkät baariin. Irstaan leperrellessä taksikeskuksen neidille Vauhdikas ehti kännipäiten sovittamaan koko vaatekaapin sisällön, ennen kuin kyyti saapui.

Ilta olisi varmaan mennyt ihan hyvin, jos Vauhdikas minä olisi ottanut edes hieman rauhallisemmin. Portsari kun oli sitä mieltä, että herralla menee nyt liian lujaa. Tämä oli liikaa Positiiviselle, joka lopulta haistatti vitut ovimiehelle, toki hymy naamalla, mutta varsin merkitsevään sävyyn. Väännön ja painin jälkeen kaksikko pääsi lopulta miekkataksilla valtion tarjoamaan hotelliin yöksi.

Irstas ei tietenkään huomannut koko tilannetta, vaan pelasi koko tuon ajan ikkunan läpi silmäpeliä sisällä olevan kauniin neidon kanssa. Irstaan vihdoin pyrkiessä sisään ovimies ilmoitti tovin seuranneensa omituista touhuilua H&M:n mallinuken kanssa, ja että hän ei kyllä uskalla tuolla näytöllä laskea ravintolan seinien sisäpuolelle.

Miten siinä nyt niin kävi.

Irstas minä oli ainoana liikkeellä, pää täynnä ja vauhti päällä. Tovin haahuiltuaan hän iski silmänsä nakkikioskilla olevaan, kutsuvan näköiseen herkkupalaan. Niin mehevä, niin kuuma, oikea saalis. Siinä jonottaessa mieli upotti jo sormia syvemmälle, näpelöiden tietänsä lähemmäs, sormenpää kerrallaan. Irstas kyllä tiesi, että nyt ei tarvitse sanoa mitään, vaan täytyy antaa elekielen puhua puolestansa. Varoen hän kumartui kohti, tuntien tuon huumaavan tuoksun. Herkästi huokaisten hän hiljalleen avasi huulia ja pysähtyi hetkeksi. Kuin odottaen.

Sitten Irstas minä rohkaistui, ja laittoi ensimmäisen haarukallisen makkaraperunoita suuhunsa. Se oli parasta, mitä siltä illalta oli luvassa. Tuo kuuma ja höyryävä herkku kädessä oli hyvä istua bussiin, vain jotta voisi uneksia matkansa kotiin. Päätepysäkin kautta, kuten tavallista.

Toivottavasti en hölmöillyt sen jälkeen kun pääsin kotiin, sillä muistikuvat ovat hieman hataralla pohjalla. Lähinnä tässä pelottaa, että olenko lopulta päätynyt sänkyyn itseni kanssa tekemään tuhmuuksia. Häpäissyt itse itseni. Tuleeko alkavasta työviikosta kiusallinen, jos peilistä katsookin halveksuen joku minun kanssa juhlineista. Joku, joka muistaa, mitä yöllä tapahtui. Silloinhan se olisi väkisinkin ollut joko Raskas tai Tylsä. Koska Vauhdikas ja Positiivinen olivat putkassa.

Ööö, en ehkä halua miettiä sitä enempää.

Joten ei muuta kuin tonttulakkia syvemmälle päähän, himmeli kaulaan ja kulkuset heiluen kohti joulua.