Kategoria: Yleinen

  • Pullo viiniä, mielikuvitusta ja Pariisin Kevät.

    Pullo viiniä, mielikuvitusta ja Pariisin Kevät.

    Olen jo kerran aikaisemmin blogissani fiilistellyt Pariisin Kevään musiikillista antia. Ja muutaman muunkin artistin. Samapa tuo, minä tykkäänkin fiilistellä kappaleita. Kuunnella sanoituksia, pohtia niiden merkityksiä ja miltä ne tuntuu. Epäilemättä välillä tulkitsen kappaleita täysin toisella tavalla, kuin mitä niiden tekijä on ajatellut. Mutta onko sillä mitään väliä. Välillä tulee kappaleita, joissa mieli unohtuu siihen kokonaisuuteen,…

  • Aina ei vaan jaksa. Eikä huvita.

    Aina ei vaan jaksa. Eikä huvita.

    Välillä vituttaa. Välillä ei vaan jaksa. Sitten välillä on olo, että ei vaan jaksa ja vituttaa. Sitä tuntee aina joskus olonsa todella saamattomaksi, ei saa aikaiseksi oikein mitään järkevää. Vituttaa, tekisi vain mieli maata sohvan nurkassa ja märehtiä omassa pikkuisessa kuplassa. Vastata esitettyihin kysymyksiin ja toiveisiin tuhahtamalla. Käyttäytyä kuin teini. Ei toki kovin aikuismaista, mutta…

  • Kaija, ikäkriisin kuningatar.

    Kaija, ikäkriisin kuningatar.

    Oletteko huomannut. Ennen Kaija paasasi rakkaudesta ja kuinka vaikeaa se on pitää. Tai mitä se rakkaus nyt ylipäätään on. Miten sen saisi tai löytäisi. Nyt on toinen ääni kellossa. Kaijaakin koskee kai samat universumin säännöt kuin meitä muitakin täällä olevia. Eli kun vuosirenkaita kertyy, niin se näkyy ja tuntuu ihmisessä. Ja se taas luo ihmisestä…

  • Sirpaleita polun reunoilla.

    Sirpaleita polun reunoilla.

    Minulla on lähipiirissä nainen, jonka elämä on hajonnut pieniksi muruiksi useaan kertaan. Niin painavia kiviä on hänen niskaansa vieritetty ja sydämeensä sidottu. Painettu naamaa asfalttiin kerta toisensa jälkeen. Silti hän on noussut sieltä joka kerta. Omille jaloilleen seisomaan. Hymyillyt kivun takaa. Toiset ihmiset ovat uskomattomia selviytyjiä. Vaikka maailma revitään kappaleiksi ympäriltä, niin he eivät silti…

  • En vihaa sinussa mitään, mutta en myöskään rakasta kaikkea sinussa.

    En vihaa sinussa mitään, mutta en myöskään rakasta kaikkea sinussa.

    Näinhän asioita ei varmaan näe siinä suuressa rakkauden ensihuumassa. Ensin on polskuteltu kuin kalat vapaassa vedessä, kunnes on yhdessä tarrattu siihen samaan syöttiin. Hieman keikuttu siinä haavin reunalla ja sitten päätetty hypätä pohjalle. Samaan verkkoon heilumaan. Siellä on ihana sätkiä ja olla toisessa kiinni. Ja näinhän se saakin mennä, ei kai sitä kukaan ole kieltämässä.…

  • Hivele sormilla minun sileää pintaa.

    Hivele sormilla minun sileää pintaa.

    Sitä on välillä vaikeaa pitää sormiaan erossa. En minä sitä kiellä. Viimeisen n. puolen vuoden aikana puhelimen käytön rima on noussut jo sen verran korkealle, että jopa Ringa Ropo joutuisi ponnistamaan ihan tosissaan ylittääkseen sen. Mutta toki siihen on myös syynsä. Pääsääntöisesti kuitenkin kirjoitan blogini tekstit puhelimella. Ja aika paljon sitä tuleekin kirjoitettua. Joskus ehkä…

  • Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.

    Joskus sitä pohtii, että pitäisi vain elää enemmän. Ja miettiä vähemmän.

    Mikä siinä on, että asioiden pitää tuntua joskus niin monimutkaisilta ja vaikeilta. Onko näin siksi, että meillä on aikaa elämässä myös pysähtyä. Ajatella. Ihminen kun on vähän hassu otus. Meidän ei tarvitse tehdä suoraviivaisia ja nopeita päätöksiä hetkessä, koska olemme päässeet melko korkeaan asemaan ravintoketjussa. Meidän ei tarvitse ainakaan pääsääntöisesti pelätä, että jos nyt aikailen,…

  • ”Kuka sä oot siellä”

    ”Kuka sä oot siellä”

    Maailma on täynnä lahjakkaita ihmisiä ja hienoja tekoja. Itse pidän kovasti siitä, kuinka hyvinkin vähällä sanojen määrällä voi sanoa tai kysyä niin paljon. Se, kuinka vain muutama sanaa riittää, jos osaa laittaa ne kirjaimet, pilkut ja välit oikeaan järjestykseen. Tiedättekö sen tunteen, kun välillä kuulee tai lukee jonkun sanonnan tai kielikuvan ja miettii, että hitsi…

  • Tuhma kirahvi ja haitarihommia.

    Tuhma kirahvi ja haitarihommia.

    Hän juoksi pöytää ympäri ja lauloi. Pikkuhiljaa laulusta loppuivatkin sanat. Mutta mekkala ja pöydän ympärijuoksu vain jatkui. Ääni koveni ja vauhti kiihtyi. Koitin siinä imeä omaa hymyä pyllyyn, kun hän lopulta hyvin tahdikkaasti yritti imitoida haitarin ääntä ja tyhjällä kynäpenaalilla matki samalla haitarinsoittoa. Sitten hymyni hyytyi. Mietin että mitä helvettiä. Ei meillä ole haitaria. Eikä…

  • Rakkautta ja linja-autoja.

    Rakkautta ja linja-autoja.

    Pariisin Kevät: Pikku Huopalahti Aivan mahtava kappale. Se fiilis, soitto, sanat ja tulkinta vaan toimii. Kokonaisuus pelaa. Jotenkin itse kuuntelen tuota sellaisena ihmiselämän sekavana arpomisena. Toisaalta teet huomioita maailmasta ympärilläsi ja tiedostat itsesi, mutta seuraavassa hetkessä et olekaan niin varma. Muistelet sinulle kerrottuja elämän viisauksia ja haet paikkaasi kaiken keskellä. Haluaisit ehkä olla oma itsesi,…