Oletteko huomannut. Ennen Kaija paasasi rakkaudesta ja kuinka vaikeaa se on pitää. Tai mitä se rakkaus nyt ylipäätään on. Miten sen saisi tai löytäisi.

Nyt on toinen ääni kellossa.

Kaijaakin koskee kai samat universumin säännöt kuin meitä muitakin täällä olevia. Eli kun vuosirenkaita kertyy, niin se näkyy ja tuntuu ihmisessä. Ja se taas luo ihmisestä riippuen erilaisia sivuvaikutuksia.

Ikäkriisi on kyllä varsin omituinen tapahtumasarja. Miksi iästä puhuttaessa vaikka 38 ei olekaan niin paha, 39-40 on täyttä helvettiä ja 41 taas jo enemmän kohtuullinen. Ja kun ruvetaan lähentelemään seuraavaksi 50v merkkipaalua, niin maailmat kaatuvat uudestaan. Ja niin edespäin. Toiset toki aloittavat tämän jo hyvissä ajoin 25 täytettyään, toisille se iskee vasta myöhemmin.

Toisaalta, en kai minä siitä ikäkriisistä mitään tiedä. Koska minä olen mies ja minähän en mitään ikäkriisiä saa. Kunnes huomaan ostaneeni moottoripyörän ja ajavani joogatunnilta kohti auringonlaskua tyhmä virne naamalla.

Joten vääjäämättä se siellä nurkan takana taitaa odottaa. Yhtäkkiä ihminen ensin kadottaa itsensä, sitten haluaa palavasti löytää itsensä ja lopulta kaiken sekoilun jäljiltä löytääkin sen, mitä ei koskaan ollutkaan kadottanut. Ja kohta taas kadottaa sen, minkä juuri löysi. Koska seuraava vuosikymmen onkin jo yllättävän lähellä ja taas mennään.

Mutta kaikille perhe-elämään, arjen harmauteen, vanhenemiseen, huonoihin suhteisiin sekä laimeisiin liittoihin kyllästyneille on onneksi tarjota reseptilääkkeeksi Kaija K.

Hän tuo teille silmien eteen sen kaiken, mitä omaan voimaantumiseen tarvitaan. Hän näyttää teille, kuinka pitää rikkoa palasia.

Nyt täytyy kääntyä selälleen ja nostaa ne korkkarit kattoon, koska hullut päivät on edessä. On sinun aikasi olla kaunis, rietas ja onnellinen. Kulkea savun sekaan, ja pyytää toista hiplaamaan paidan alta. Eikä oo edes niin väliä kuka se on. Ei muuta kuin tukka auki ja silmät kiinni.

Tähän väliin pieni huomio lukijalle!

Jos et osaa lukea sitä sarkasmia, joka tähän tekstiin on tungettu, niin se ei tavallaan ole minun ongelma. Sinä vain luet silloin liikaa mustaa ja valkoista. Sinulle voin kertoa, että vaikka otsikossa on tavallaan oikeasti hieman perää, niin kovinkaan vakavasti sitä ei pidä tulkita. Saati itse blogi-tekstiä.

Mutta jos nyt kepeän kirjoittelun sijaan vakavoidutaan vielä hetkeksi.

En tiedä, onko oma lukutaitoni ja sitä kautta tekstin ymmärtäminen vain täysin retuperällä. Paljon mahdollista. Voihan olla, että minä vain näen asiat kovin kapeanäköisesti.

Mutta. Onko käynyt niin, että Kaijan kappaleissa lauletaan nyt heille, jotka ovat seuranneet hänen uraansa jo vuosikymmeniä. Eli kappaleet ovat siis kasvaneet kuulijakunnan mukana. Enkä tarkoita, että tämä olisi huono asia.

Nyt tulee sitten hyvin karkea yleistys!

Onko Kaijan viimeaikojen kappaleet tehty naiselle, joka on tyytynyt kotiäidin rooliin. Palvelemaan lapsia ja miestä. Hän on hylännyt omat haaveensa ja hulluttelun tarpeet. Hukannut naiseutensa, jota kukaan muukaan ei ole aikoihin nähnyt. Joka pitää nyt tuoda esiin ja heittää ”radalle”.

Ja jos siis on niin, että jonkun tilanne on tuo ja Kaija lopulta saa hänen silmät auki, niin silloin minä taputan. Koska tuo ihminen pitääkin saada heräämään sieltä utuisesta harmaudesta, jossa hän on vaeltanut. Jotta elämään tulisi vähän väriä. Vähän glitteriä niskaan.

Lopuille haluan sanoa, että tarvitaanko siihen Kaijaa kertomaan se. Itse haluan uskoa, että meidän nykypäivän suhteet on paremmalla tolalla. Ettei kappaleiden kuulijoille tulisi tunnetta, että ”mä niin tiedän, mistä toi Kaija laulaa”.

Toki tässä voidaan heittää myös meille puolisonkuvatuksille hieman palloa. Ettemme unohda, että ei se Kaija turhasta laula.

Ota siis se tärkeä henkilösi lähelle. Kerro hänelle, että hän on kaunis. Ja rietas. Ja toivottavasti myös onnellinen. Sitten käännät hänet selälleen ja nostat ne korkkarit kattoon. Sanot, että tämä ilta on meille, ja että nyt tulee ne hullut päivät. Avaat hänen tukan ja pyydät laittamaan silmät kiinni. Sanot, että nyt menet paidan alle ja tutkit.

Sitten voitte nauttia ja huutaa niin, että naapuritkin valittaa. Ja tällä kertaa syy on ihan muu kuin se, että joku laulaa Madonnaa.

Muuten.

Koitin hetken miettiä, että onko meille miehille olemassa joku vastaava ”skumpankilistely”- artisti, kuin mitä Kaija K on teille supernaisille.

En heti keksinyt. Saa ehdottaa, jos tulee joku mieleen.