Välillä vituttaa. Välillä ei vaan jaksa. Sitten välillä on olo, että ei vaan jaksa ja vituttaa.

Sitä tuntee aina joskus olonsa todella saamattomaksi, ei saa aikaiseksi oikein mitään järkevää. Vituttaa, tekisi vain mieli maata sohvan nurkassa ja märehtiä omassa pikkuisessa kuplassa. Vastata esitettyihin kysymyksiin ja toiveisiin tuhahtamalla. Käyttäytyä kuin teini.

Ei toki kovin aikuismaista, mutta välillä olisi kiva hetkeksi taantua ja ihan vaan olla.

Kai sitä tavallaan joskus tuleekin toimittua niin. Ei ehkä nyt kovin radikaalisti, mutta vähän. Pikkuisen paeta maailmaa ja käyttäytyä hieman naiivisti. Hieman itsekkäästi ja pikkumaisesti. Varmasti joskus myös ihan suotavaa itse kullekin. Ottaa omaa tilaa.

Ei siihen välttämättä tarvita mitään kovin ihmeellistä. Sekin saattaisi monesti riittää, että menisi sohvalle ja laittaisi vain kuulosuojaimet päähän. Olisi hiljaisempaa. Ei silti ehkä paras ratkaisu, vaikkakin varmasti näkyvä ja hyvinkin alleviivattu statement. Voiko sitä toisaalta enää selvemmin kertoa, että Hei, älkää häiritkö minua.

Toki pitää muistaa toimia niin, että ei silti loukkaa toista. Ettei tee itsestään välinpitämätöntä ja itsekeskeistä, kylmää ihmistä. Ainakin olisi hyvä kertoa kanssa-asujalle, että nyt haluan olla rauhassa. Kertoa että nyt vituttaa. Muistaa myös kertoa, että se ei johdu hänestä. Koska muuten hän sinusta välittävänä ihmisenä voi huonossa tapauksessa luulla niin. Tokihan vitutus voi myös johtua hänestä, mutta silloin siitä kannattaa puhua paremmin. Ei ole korrektia vain kertoa toiselle, että minua vituttaa sinun takia. Ei ilman kunnollista selitystä. Silloin pitää avata mieltänsä ja syitä pahaan oloon. Eikä vain mököttää. Eihän toinen voi muuten edes yrittää ymmärtää.

Välillä vaan tuntuu, että olisi kiva istua nurkkaan ja murjottaa kaikki paska pois.

Kovinkaan toimiva ratkaisu se ei vain useimmiten ole. Arki kuitenkin pyörii aivan samalla tavalla, edes jumalainen vitutuksen voima ei sitä pyörivää kiveä pysäytä. Täytyy vaan purra hammasta, jaksaa hoitaa velvollisuudet ja sovitut hommat.

Onneksi iltaisin on yleensä edes vähän aikaa lasketella stressitasoja ja purkaa vitutusta. Ihan vaan olemalla.

Toki tiedän myös muita hyviä keinoja vähentää vitutusta. Nekin tapahtuvat usein ilta-aikaan. Ja pääsääntöisesti silloin kun lapset nukkuvat. Kun ovi on kiinni. Valitettavasti toisen innokkuus saattaa olla laskusuhdanteessa, jos näkee sinut otsa kurtussa ja kiukkuisena.

Mutta entä jos hän pystyykin näkemään sen taakse. Tietää, että hän osaa, ja että hän saa kyllä vitutuksen unohtumaan. Tietää olevansa paljon vahvempi kuin se. Paljon vahvempi. Tietää, että saa sinutkin haluamaan yhtä paljon kuin hän. Tuntee sen teille oikean reitin, jota kulkiessanne unohdat pikkuhiljaa omat murheesi.

Silloin.

Silloin vitutuskäyrä selkeästi laskee. Samalla joku toinen käyrä selkeästi nousee.