Tunnetta, tunteita ja tekoja. Elämän kokoinen soppa.

Sinua on varmasti joskus ahdistanut. Joskus enemmän, joskus vähemmän, ja joskus ihan vitusti. Se on aika riipivä olotila. Jokainen varmaan reagoi ahdistukseen omalla tavallaan, omilla keinoillaan. Ja mitä vahvempana olo tulee, sen fyysisemmäksi se muuttuu. Minut ahdistus herkästi lamauttaa, yrittää laittaa tavallaan nurkkaan, vaikka juuri paikallaan oleminen on silloin kaikkein pahinta. Hankala tilanteena, koska mitäänJatka lukemista ”Tunnetta, tunteita ja tekoja. Elämän kokoinen soppa.”

Ihostelu. Niin herkullista, välillä niin hikistä.

Tiedätkö. Riisutut ja pois heitetyt vaatteet, jonka jälkeen voi painaa ihon toiseen kiinni. Ehkä parasta, heti sen ”toisen” homman jälkeen. Ihostelu on toki monesti johtanut siihen toiseen hommaan. Mutta jotain siinä ihokosketuksessa on. Iho muistaa. Iho nauttii. Joskus sitä kaipaa niin paljon, että voisi vain olla kokoajan iholla. Joskus ehkä olenkin hieman liikaa, ja vaikkaJatka lukemista ”Ihostelu. Niin herkullista, välillä niin hikistä.”

Kun sielu on hieman ruhjeilla.

Luottamus on sellainen herkkä palanen ihmisessä, jonka olemassaolo voi joskus keikkua kuin veitsenterällä. Asia, joka ei synny itsestään tai tuosta vaan. Se vaatii usein aikaa, paljon aikaa syntyäkseen. Sanoja, kohtaamisia ja ennen kaikkea tekoja. Niillä teoilla on lopulta merkitystä. Enemmän kuin muilla. Instagramissa tuli joskus vastaan tällainen ajatelma, olisikohan ollut tililtä Motivaatiomenolippu: ”En ole vihainenJatka lukemista ”Kun sielu on hieman ruhjeilla.”

Soittolistojen herkkupalat.

Onko sinulla jotain kappaleita, joihin palaat aina tietyissä hetkissä elämää. Luukutat niitä kerta toisensa jälkeen, koska saat niistä jotain. Tunnetta, voimaa, mitä tahansa. Biisejä, joita vain tarvitsee aina välillä. Niitä jotka saavat ajatukset muualle, kantavat sinua elämässä eteenpäin tai vievät sinut johonkin haluttuun tilaan. Usein ne kappaleet koskettavat jotenkin sillä fiiliksellä, ei välttämättä sanoituksella taiJatka lukemista ”Soittolistojen herkkupalat.”

Kipu piirtää sinuun uusia linjoja.

Ihminen tuppaa elämään vahvasti tunteella. Tiedätkö sen tunteen, kun meinaa voimat loppua. Kun mietit, että kyllä minä jaksan, mutta et enää meinaa uskoa sitä itsekään. Patoaminen taitaa olla kansantauti. Pidetään asiat sisällä, kunnes viimeinen raja tulee vastaan ja jokin pettää. Vuotokohtaa voi yrittää paikata, mutta lopulta niitä paikkoja kertyy samaan kohtaan niin paljon, että seJatka lukemista ”Kipu piirtää sinuun uusia linjoja.”

Parisuhteessa ollaan vain rakkauden vuoksi.

Otsikko on suora lainaus eräästä toisen blogin tekstistä. Sieltä kaikkien rivien seasta. Tuohon on tavallaan vaikea lisätä mitään muuta. Minä pidin tuosta ajatuksesta. Siitä, että on toisen kanssa vain rakkauden vuoksi. Parisuhteessa. Kaikki muu siinä ympärillä on lopulta vain sen parisuhteen luomaa extraa. Jotain, jonka olette toisianne halutessa luoneet ympärillenne. Vaikka sitä kaikkea ei olisikaan,Jatka lukemista ”Parisuhteessa ollaan vain rakkauden vuoksi.”

Perkeleen teinit. Nuo rakkaat keskenkasvuiset nulikat.

Saatana kun suututtaa välillä. Eikä ole kyse taas mistään maata kaatavasta asiasta, mutta suututtaa silti. On olemassa muutamia asioita, joiden suorittaminen on teinille aivan totaalisen mahdoton homma. Ylivoimaisesti vaikeimpana tuntuu olevan valokatkaisijan painaminen sillä tavalla, että huoneessa loistava valonlähde sammuisi. Sen sijaan jokin maaginen voima kutsuu teiniä laittamaan joka jumalan valon päälle, mikä nyt sattuuJatka lukemista ”Perkeleen teinit. Nuo rakkaat keskenkasvuiset nulikat.”

Kaikki sitä katsoo.

Voi olla, että tämä on karkea yleistys. Joku voi myös kokea tämän jotenkin loukkaavana tai alentavana kommenttina. Voi myös olla, että osun täysin oikeaan, ja juuri se nostaa jonkun tekopyhän siveellisyyden sipulin hennot niskakarvat pystyyn. Ihan sama. Silti sanon, että kaikki aina välillä ja tietysti ihan ”vahingossa” eksyvät pornon syvään päätyyn. Toiset sitä kovasti peittelevätkin,Jatka lukemista ”Kaikki sitä katsoo.”

Rule #32: Enjoy the little things.

Olen sängyssä peiton alla. Toisessa korvassa kuuloke ja puhelimen ruudulla vilkkuu sarja, jota on tullut jo hyvän aikaa seurattua. Nyt on rauhallista ja hiljaista. Hän, joka yleensä vieressäni nukkuu, on vielä hetken iltavuorossa ja tulee kohta kotiin. Vähän olen tätä myös jo odottanut, koska hänen iltavuoroputkina emme näe toisiamme kuin pienen hetken töiden jälkeen. TärkeitäJatka lukemista ”Rule #32: Enjoy the little things.”

Ajatusten vuoristorataa, ilman jarrumiestä.

Liikaa vauhtia, pään sisällä. Liikaa ajatuksia. Liikaa asioita. Ehkä tämä on liioittelua, mutta tältä se välillä tuntuu. Eikä tämä vauhti välttämättä edes näy ulospäin. Paitsi ehkä sellaisena hetken kestävänä jäätymisenä. Pikkusen yskäisee pääkopassa ja silmät pysähtyy. Ehkä ajatukset virtaa niin kovaa, että se lamauttaa hetkeksi. Tai sitten pienet aivoni päättävät vain ottaa pakollisen aikalisän jaJatka lukemista ”Ajatusten vuoristorataa, ilman jarrumiestä.”