Parisuhteessa ollaan vain rakkauden vuoksi.

Otsikko on suora lainaus eräästä toisen blogin tekstistä. Sieltä kaikkien rivien seasta. Tuohon on tavallaan vaikea lisätä mitään muuta. Minä pidin tuosta ajatuksesta. Siitä, että on toisen kanssa vain rakkauden vuoksi. Parisuhteessa. Kaikki muu siinä ympärillä on lopulta vain sen parisuhteen luomaa extraa. Jotain, jonka olette toisianne halutessa luoneet ympärillenne. Vaikka sitä kaikkea ei olisikaan, niin te olisitte silti. Yhdessä. Parisuhteessa, ja vain rakkauden vuoksi.

Tiedän, että imelyysmittari alkaa olemaan melko siirappisella tasolla jo tässä kohtaa tekstiä, mutta minä tykkäänkin kaikesta makeasta. Tarpeen tullen kun saatan kirjoittaa vaikka siitä suuresta rakkauden luomasta parisuhteesta. Sinun täytyy nyt vain kestää kaikki tämä tahmainen hunaja. Varo vaan ettet tartu kiinni.

Miksi olisikaan parisuhteessa minkään muun kuin sen rakkauden vuoksi. Onko se parisuhde, jos syyt ovat toiset. Eikö se silloin ole lopulta vain jonkinlainen suhde, jossa tietyt osa-alueet vain pitävät ihmisiä yhdessä. Oli se syy sitten lapset, raha, avioliitto tai vaikka tottumus. Voihan noissakin suhteissa olla halusta, mutta jos yhdessäolon ainoa syy on joku edellä mainituista, niin ei se taida siitä oikein parisuhdetta tehdä. Enemmän tai vähemmän kulissilta se siinä kohtaa tuoksahtaa. Jotain, missä onnellisuutta ei jaeta yhdessä, puolin ja toisin, koko sydämellä.

Nämähän ovat toki jollain tasolla myös mielipideasioita, enkä minä tässä mitään totuuksia tuo ilmoille. Vain oman mielipiteeni. Parisuhde voi lopulta olla todella monisyinen kahden tai useamman sielun yhteinen leikkikenttä.

Aluksi sitä tykätään olla toisen seurassa. Toisen kanssa. Mutta ei se taida vielä sitä parisuhteen mittaria täyttää. Yhdessäolon kyllä. Seurustelun. Mutta onko se seurustelu vielä parisuhde?

Veteen piirreltyjä viivoja nämä hieman ovat, joissa kokonaisuudet merkitsevät eri ihmisille eri asioita.

Itse en haluaisi olla parisuhteessa minkään muun kuin sen rakkauden takia. Koska vaikka puitteet olisivat kuinka hienot ja mahtavat, niin se ei minulle kyllä riittäisi. Minä tarvitsen sen tunteen, että minun kanssa halutaan olla. Minun takia, siksi että olen ihmisenä sellainen kuin olen. Ei minkään muun syyn takia.

Lopulta rakkauskin on vain sana. Sen voi kaunopuheisin sanankääntein sanoa toiselle, mutta ei se lopulta mitään merkitse, jos oma toiminta ei anna sille vastinetta. Teot on paljon tärkeämpiä, niissä on paljon enemmän voimaa. Kuten sanontakin kuuluu, niin ”teot puhuvat puolestaan”. Ei silloin sanoja tarvita. Toisen tärkeyden kun pystyy näyttämään hänelle, vaikka ei sanoisi sanaakaan.

Mutta mikä minä olen rakkaudesta paasaamaan, saati parisuhteista. Ne ovat jokaisen omia henkilökohtaisia asioita, joissa minun mielipiteistä on lopulta yhtä paljon apua kuin housuun kusemisesta pakkasella.

Kun nyt aloitin ruoppaamaan tätä parisuhdekenttää, niin mieleen tuli ajatus, että mikä koko parisuhde lopulta on. Samalla hetkellä tajusin ajatuksen tasolla kaivavan kuoppaa tämän tekstin jalkojen alta. Koska mikä ihmeen määre se taianomainen rakkaus on parisuhteessa. Miksi minä ulkopuolisena voisin väittää toisille, että te ette ole parisuhteessa, jos väliltänne puuttuu rakkaus. Vittuakos se minulle kuuluu, miten kukin omaa parisuhdettansa toteuttaa.

Joten hypätään vähän tuonne tekstin alkupäähän. Parisuhteessa ollaan vain rakkauden vuoksi. Kuten kerroin, niin minä pidin tuosta ajatuksesta. Minä. Se on minun tapani parisuhteen saralla. Minä haluan ajatella ja elää niin.

Sinä saat ajatella ihan omalla tavallasi ja elää niin. Parisuhteilla sormet syyhyten ja huulet töttöröllä. Isolla sydämellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: