Nyt ohjastetaan tätä tuhmien juttujen bilepaattia hieman vaarallisten karikoiden yli. Lähinnä olen sellaisen aiheen parissa, josta minulla ei voi olla mitään omakohtaista kokemusta, ja tiedossa vain se, mitä minulle on sanottu tai kerrottu. Puhun nyt kuukautiskivuista. Ja vielä tarkemmin siitä, kun tuntuu, että ”munasarjoja pakottaa”.

Olisi aina kiva, jos voisi jotenkin auttaa tuossa n. kuukauden välein tapahtuvassa naisen kärsimystilassa. Toki voi parhaansa mukaan hoitaa ja helliä, ja se kai edes henkisesti auttaa jotain. Kai. No, ei siitä varmaan haittaakaan ole.

Mietin tässä, että mitäs jos niille munasarjoille koittaisi kauniisti puhua. Kuiskailla lempeästi ja kehua, kuinka hienosti hoitavat siellä hommansa. Jos he tulisivat siitä paremmalle tuulelle. Jos he sitten sisuskalujen vääntelyn sijaan vain hellästi huojuisivat hyvän mielen tunteissa.

Mietin, että mihin sitä nyt sitten pitäisi noita kauniita sanoja sopertaa. Päädyin siihen, että valitaan loogisin reitti, ja käydään tätä herkkää kuiskuttelua ihan vaan pimpin kautta. Ei se ainakaan kovin metsään voi mennä. Koska jos menemme etupuolelle enemmän, niin vastaan tulee napa. Eikä se nyt tavallaan ole ehkä oikea reitti muutenkaan. Jos taas lähdemme lohenpunaisilta huulilta taaksepäin, niin se seuraava reikä ei ainakaan ole oikea paikka keskustella munasarjojen suuntaan. Paskan jauhamiseen se reikä on kyllä varsin oivallinen juttukaveri.

Valitaan siis pimppi, ja mennään eteenpäin tässä asiassa.

Seuraava ongelma on heti vastassa, koska mitä ihmettä sinne pitäisi sitten höpötellä. Ja toisekseen, onko suloinen pimppi kielinaisia, eli vedänkö suomeksi, englanniksi vai ihan vaan jotain siansaksaa. Hitto kuinka vaikea tilanne. Mitä jos käyn pitkän keskustelun, ja puhunkin väärällä kielellä. Koska jos pimppi vaikka onkin purjehduksesta pitävä suomenruotsalainen ja minä lurittelen tiukalla Tampereen murteella Popedan sanoituksia, niin osa asioista voi mennä yli hilseen. Jos pimppi ei ymmärräkkään mitään siitä mitä sanon. Ei silloin auta vaikka kuiskailisi ranskaksi tai huutaisi saksaksi.

Mutta voisikohan sinne vaikka laulaa jotain. Esimerkiksi Scatman Johnin kappale Scatman voisi olla aika hyvä. Arvelisin, että pimppi arvostaisi kovasti tuota kappaleen alkua. Siinä olisi sellaista sopivaa päräyttävää meininkiä. Kuuntele vaikka itse ja mieti. Pelkkää sitä alkua repeatillä, olen varma että se olisi aika toimiva.

Toki elekielikin varmaan toimii. Jos sitä yrittäisi ihan vain viittomalla tai sormiaakkosilla ottaa yhteyttä sinne munasarjoihin. Voisi olla myös ihan toimiva tapa.

Tapoja on monia, mutta veikkaisin, että hyvästä kielitaidosta ei ole ainakaan haittaa. Silloin on helpompi etsiä sitä yhteistä murretta, ja kun se löytyy, niin sen tunnistaa yleensä siitä, että munasarjojen omistaja alkaa kiemurtelemaan. Silloin voi hieman nopeuttaa sitä keskustelua, kun se yhteinen sävel on löytynyt.

En minä tiedä, että onko siitä lopulta mitään apua, vaikka sitä kuinka höpöttelisi mukavia sinne onkalon uumeniin. Esittelisi kielitaitoa ja näppäriä sormia. Mutta ei kai siitäkään olisi haittaa. Voisi siinä ainakin hetkellisesti unohtua se, että sattuu ja koskee. Voisi munasarjojen kantaja ainakin hetken vaikka kiemurrella kuin käärme ja rytmikkäästi manata loitsujaan.

Täytyy ehkä ruveta harjoittelemaan tuota Scatmanin biisiä. Epäilen silti, että se on toimivampi, kun sen tekee ilman sitä korvin kuultavaa laulua, ja laulattaa mieluummin sitä pimpin omistajaa. Keskittyy itse vain niihin huulien ja kielen liikkeisiin. Muuten se saattaisi mennä nauruksi. Toisaalta, hauskaahan sen pitäisikin olla, eikä jäykkää.

Jäykkää toki sillain toisella tavalla, mutta se ei liene ongelma, jos sitä vähän käy ensin näyttämässä kielitaitoaan.

Joten, tässä sitä nyt täytyy vain odotella sitä seuraavaa kertaa, kun niitä munasarjoja taas pakottaa.

Odotella. Kieli pitkällä.