Luin tuon ylläolevan kirjoituksen, ja jäin sitä hieman miettimään. Siis juuri tuota tekstissä käsiteltyä asiaa siitä, että parisuhteen vastakappaletta haetaan tietyin rajauksin, mutta ei ehkä aina ymmärretä miettiä sitä kokonaiskuvaa sen paremmin. Kannattaa siis lukea tuo teksti. Siis NYT. Palaa sen jälkeen takaisin, niin ehkä tämä minunkin kirjoitus aukeaa paremmin.
Tosiaan jäin pohtimaan, että kyllähän tuossa totuuspohjaa on, vaikka ei asiat nyt tietysti ihan noin yksioikoisia ole. Mutta silti.
Tinderistä tiedän yhtä vähän kuin apina avaruuslennoista. Toisin sanoen, jos minut sellaiseen työnnettäisiin, niin en varmasti osaisi muuta kuin kädet pystyssä ihmetellä ja alahuuli pitkällä tuijottaa, lasittuneella katseella. Olin sitten Tinderissä tai lentämässä raketilla vittuun. Molemmat elämykset on vielä kokeilematta, ja ehkä hyvä niin.
Tuli mieleen muutama esimerkki liittyen kumppanin valintaan ja siihen mitä sitten lopulta saa.
Koska, jos valitset rakastua strippariin, niin on hyvin todennäköistä, että hän esittelee auliisti sulojaan myös muille kuin vain sinulle.
Jos taas päättääkin valita kumppanin, joka tekee sitä toiminnallista osaa aikuisviihteessä, niin silloin on melko vahva olettamus, että hän panee myös suhteen ulkopuolisia ihmisiä.
Nuohan nyt oli toki ilmiselviä yhtälöitä, eivätkä voi kyllä tulla kenellekään yllätyksenä.
Sen sijaan jos valitsee kumppaniksi bloggaajan, niin saattaa olla, että ihminen käyttää melko paljon aikaansa keskittyen kirjoittamiseen ja muuhun sisällön tuottamiseen. Puhumattakaan stereotyyppisestä kirjailijasta, joka viinipullo kainalossa raapustaa hengentuotoksiaan öisin ja nukkuu päivisin.
En toki kirjoittanut tätä tekstiä sen takia, että alkaisin luettelemaan asioita, mihin olisi hyvä milloinkin varautua, joten mennään eteenpäin.
Entä ne hakukriteerit…
Haetaan ”sellaista ja tällaista” ihmistä, tiukoin rajauksin ja toivein. Kuitenkin ne toivotut ominaisuudet ovat lopulta vain pintapuolinen raapaisu todellisuudesta. Ensipuraisu, jolla homma potkaistaan käyntiin. Ymmärrän minä toki sen, jos haluaa rajata tiettyjä kriteerejä. Jokainenhan elää omaa elämäänsä, ja saa tietysti hakea mitä haluaa.
Alun linkitettyyn tekstiin viitaten täytyy kuitenkin muistaa, että itse on lopulta valintansa tehnyt. Siitä on tavallaan turha ainakaan syyttää toista. Toki ihmiset muuttuu, tai paljastaa uusia puolia ajan kanssa, joita ei ehkä voinut aiemmin nähdä. Silloin ollaan uuden valinnan äärellä jos tuntuu, että jokin on pielessä.
Tuo onkin sitten jo ihan oma aiheensa, enkä sitä ala purkamaan nyt tässä tekstissä. Palataan takaisin siihen hakuprosessiin.
Mitäpä, jos hakisi ihan vain ihmistä.
Tiedätkö. Unohtaisikin sen, että haun kohteen pitää ensin läpäistä seula ja täyttää kaikki toiveet jo paperilla. Jos heittäisikin romukoppaan nuo, ja lähtisi liikkeelle siitä, että avoimin mielin vain tutustuisi ihmiseen. Eikö se ole sitä todellista seikkailua, kun avataan hieman sydäntä ja astutaan askel eteenpäin aitona omana itsenään ja toivotaan, että toinen tekisi samoin.
Tiedän, että ajatus kuulosti naiivilta, mutta ehkä kerroin sen ”lapsellisella” tavalla vain siksi, että tavallaan ymmärrät paremmin mitä tarkoitan.
Enhän minä tiedä, että haluatko sinä vierellesi kriteerit täyttävän kompromissin, jossa halutut, rajatut ja toivotut ominaisuudet riittävät siihen, ettet välitä puuttuvista palasista. Tosin realismin valossa täytyy sanoa, että valitettavasti sellaista täydellistä puoliskoa, joka täyttäisi sielun jokaisen kohdan ei taida olla olemassa, vaan meissä kaikissa on vähän virheitä. Itse lukeudun niihin ihmisiin, joissa niitä virheitä on varmasti enemmänkin.
Inhimillistä, eikö vain. Iloja ja suruja. Leijuvia hetkiä ja kipeitä kohtia. Elämää.
toffeeKolli 