-
Silmien tietä teinin sieluun.

On se kyllä välillä aivan helvetin raskasta. Mitä tahansa teet, se on väärin. Mitä tahansa sanot, sekin on väärin. Jos en sano mitään, niin vähintäänkin katsoin. Mutta ilmeisesti väärällä tavalla. Sekin on väärin. Jos jätän katsomatta, niin taas valitsin pieleen. Taas meni väärin. Tekisi mieli huutaa. Ja mulkoilla. Niin maan perkeleesti, että tietäisi jo itsekin…
-
Isänpäivä, joka päivä.

Isänpäivä kolkuttaa ovella ja sen sormet hivelee jo niskavilloja. Se pisti pohdiskelemaan, että mitä tämä meille isä-ihmisille tarkoitettu päivä oikeastaan tarkoittaa. Onko isänpäivä sitä, että sinua tullaan halaamaan aamulla. Herätetään hellästi, annetaan suukkoja. Ja kuumia suudelmia. Sinulle lauletaan hymyillen, katseissa iloa ja lämpöä. Onko se sitä, että sinulle annetaan omin pikkukätösin tehty kuva tai kortti.…
-
Juomisen sietämätön keveys.

Kävikin niin, että tuli mahdollisuus ottaa omaa aikaa. Vähän vapaata. Seuraava ajatus olikin, että mitähän sitä oikein tekisi. Sohvalla makaaminen on toki mukavaa, mutta levottomana sieluna en malta kuitenkaan kovin pitkään siinä aikaa viettää. Sitten syttyi lamppu päähän. Ei mainittavan kirkas, mutta lamppu kumminkin. Jos tekisi jotain pikkuremppaa kotona. Tietysti siihen sisältyi myös pieni taka-ajatus.…
-
Rakkausremppa.

Blogeja lueskellessani tein huomion, että tarjolla on jonkun verran raksa-/ remontti-blogeja. Ja paljon on myös parisuhde-blogeja. Siitä tulikin mieleen, että entä jos yhdistää parisuhteen ja remontoinnin. Toki ne usein kulkevatkin käsi kädessä, jos yhdessä touhutaan. Mutta käsitelläänpä sitä hieman eri kantilta. Koska parisuhteessa ja pikku remontoinnissa on myös jotain samaa. Toisaalta se ”pikku remppa” voi…
-
Kun nukkumatti heittääkin silmille ihan tavallista hiekkaa.

Joskus valvominen on kyllä raskasta. Olisi kiva nukkua yö, ilman että välissä pitää heräillä. Tai jos edes heräilyn jäljiltä tulisi uni ilman että tarvitsee pyöriä pitkin poikin sänkyä ja hakea sitä taivaallisen hyvää asentoa. Siis sitä sellaista, jonka turvin voisi liihottaa pumpulinpehmeillä siivillä takaisin unimaailmaan. Siihen ei auta se, että pitää vähän venytellä ja koittaa…
-
Kun päässä kiertää tuhat perhosta.

Attention deficit hyperactivity disorder, eli aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö. Tuttavallisesti käytämme siitä nimitystä ADHD. Se on vahvasti mukana meidän taloudessa. Mutta eipä ole ainakaan tylsää ja seesteistä. On ennemmin jopa aivan erityisen mielenkiintoista ja vauhdikasta menoa. Hetkittäin sitä toivoo, että olisi joku päävirtakatkaisija, josta voisi päivän päätteeksi kääntää virran pois. Sitä aina ajattelee, että kai…
-
Voin olla sään armoilla, mutta saisinko silti vähän armoa säästä.

Sitä huomaa tulleensa varmaan vanhaksi, kun meinaa jo harkita kirjoittavansa säästä. Niinkuin se saatana muuttuisi yhtään miksikään, vaikka siitä kuinka touhottaisi. Ei Sää seuraa, mitä mieltä ihmiset siitä milloinkin ovat. Se paskat välittää muiden mielipiteistä. Sää ei mielistele, vaan tekee just niinkuin sitä huvittaa. Koska Sää voi. En itseasiassa ole oikein koskaan ymmärtänyt sitä, että…
-
Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.

Meillä asuu sellainen jo tuntuvasti vaahtosammutinta suurempi olento, jonka pienestä suusta tulee ääntä kokoajan. KOKO AJAN. Eikä siis mitään sekavaa älämölöä, vaan hyvin selkeää puhetta. Ja laulua. Tarinaa. Ihan tauotta. En välillä käsitä sitä. Eikö hän joudu missään kohdassa edes vähän miettimään mitä seuraavaksi sanoisi. Tai laulaisi. Välillä lausuu runoja. Hänellä on pakko olla jokin…
-
Aidosti tunteistaan puhuva mies. Tuo myyttinen taruolento.

Stereotyyppisesti mies ei ylimääräisiä tunteitaan muille höpöttele. Ei puhu. Korkeintaan avautuu saunan lauteilla, kunhan on ensin vähintään kuukausia, ehkä vuosia itsekseen mököttänyt ja märehtinyt. Vaihtoehtoisesti sanojen kuivunut puro alkaa hyvin varovasti virtaamaan vasta kun ensin on nautittu tuntuva määrä kielen kannat vapauttavaa. Ja jos nyt oikein syvälle pureudutaan tavallisen suomalaisen miehen puhumisen ytimeen, niin yhdistetään…
-
Pornon aarteet.

Joskus sitä kaipaa vanhoja aikoja. Aikoja, jolloin saatavilla oleva eroottinen materiaali koostui lähinnä ryppyisiksi ja nuhjuisiksi luetuista lehdistä. Ja suttuisista VHS-kaseteista. Ei silloin ollut kaikki maailman tavara tarjolla suoraan puhelimen näytöltä. Eihän koko puhelimessa ollut edes näyttöä. Tai jos oli, niin siinä oli yksi rivi, josta näkyi vain numeroita. Ei ollut kovin eroottista. Silloin joutui…