-
Älä mee vielä, älä mee, hetkeks aikaa jää.
Tätä ja paljon muita vastaavanlaisia pyyntöjä useissa lauluissa toivotaan toiselta. Pyydetään rakkaalta ihmiseltä, että ei menisi vielä. Älä lähde vielä pois, pysy vielä hetki siinä. Pitäisi ehkä esittää vastakysymys, että koska sitten voi lähteä. Jos siis oli jo lähtökohtaisesti menossa. Kysyjä pyytää toista pysymään siinä, koska haluaisi hänen vielä jäävän. Ja tämä toinen osapuoliin jää…
-
Talvisen lomailun murheet ja murtumat.
Kun koko vuoden suunnittelee, niin siitä tulee kaikkien aikojen mahtavin tämän vuoden päättävä joululoma. Tavallaan aluksi mietin, että tästä voisi saada ihan hauskan tekstin kirjoitettua. Jotenkin kuitenkin ehdimme jo reissussa vääntämään niin paljon sitä mustaa huumoria, että enää ei irronnutkaan sellaista rentoa ja valkeampaa vitsinvääntöä. Toki koko lomamatka alkoi olla huumoria jo itsessään, joten miksi…
-
Kaikki sitä katsoo.
Voi olla, että tämä on karkea yleistys. Joku voi myös kokea tämän jotenkin loukkaavana tai alentavana kommenttina. Voi myös olla, että osun täysin oikeaan, ja juuri se nostaa jonkun tekopyhän siveellisyyden sipulin hennot niskakarvat pystyyn. Ihan sama. Silti sanon, että kaikki aina välillä ja tietysti ihan ”vahingossa” eksyvät pornon syvään päätyyn. Toiset sitä kovasti peittelevätkin,…
-
Rule #32: Enjoy the little things.
Olen sängyssä peiton alla. Toisessa korvassa kuuloke ja puhelimen ruudulla vilkkuu sarja, jota on tullut jo hyvän aikaa seurattua. Nyt on rauhallista ja hiljaista. Hän, joka yleensä vieressäni nukkuu, on vielä hetken iltavuorossa ja tulee kohta kotiin. Vähän olen tätä myös jo odottanut, koska hänen iltavuoroputkina emme näe toisiamme kuin pienen hetken töiden jälkeen. Tärkeitä…
-
Ajatusten vuoristorataa, ilman jarrumiestä.
Liikaa vauhtia, pään sisällä. Liikaa ajatuksia. Liikaa asioita. Ehkä tämä on liioittelua, mutta tältä se välillä tuntuu. Eikä tämä vauhti välttämättä edes näy ulospäin. Paitsi ehkä sellaisena hetken kestävänä jäätymisenä. Pikkusen yskäisee pääkopassa ja silmät pysähtyy. Ehkä ajatukset virtaa niin kovaa, että se lamauttaa hetkeksi. Tai sitten pienet aivoni päättävät vain ottaa pakollisen aikalisän ja…
-
Matkalla itsensä ympäri
Minä. Sen lähemmäksi en kai pääse, kun koittaa kaivaa sisäisestä ihmisestä irti, että kuka hän on. Sitä on melko sujuvasti kulkenut vuodesta toiseen hymy naamalla oman itsensä mahtavassa seurassa. Eikä ole oikeastaan aiemmin tullut edes pohdittua, että millainen sitä oikeasti on. On saattanut pitää itseään jopa osittain ihan toisenlaisena. Toisaalta vapauttavaa, toisaalta hieman myös pelottavaa.…
-
Hiljaiseloa pimeässä säkissä.
Joulukuu. Aika, jolloin maahan yleensä ilmestyy edes ohut kerros jääkiteiden ja ilman muodostamaa kuohkeaa ainetta. Siinä kohdassa huomaa kuinka pimeää hetki sitten oli. Vaikkakin tuossa synkässä syksyn ajassa oli myös jotain hyvääkin. Kai. Syyskuu, lokakuu ja marraskuu. Keskimääräistä mustempi aikakausi. Jos nyt unohdetaan vuodesta toiseen kehuttu ruska-aika ja sitä seuraava orastava joulun odotus. Mitä jää?…
-
Taikasanoja ja höpöpuheita.
Saakeli se on hauskaa, kun pieni ihminen ”keksii” omia sanojaan asioille. Useimmiten ne ovat toki johdannaisia alkuperäisistä sanoista, jotka sitten jotenkin sykkyrässä olevissa pienissä aivoissa muuntuvat ihan uudenlaiseksi kirjainyhdistelmiksi. Kirjaimet pomppivat vähän eri paikoille ja ihan tavallisistakin asioista tulee jotenkin hauskan kuuloisia. On toki myös niitäkin sanoja, jotka ovat täysin lapsen itse keksimiä. Ne ovat…
-
Päästä irti. Se on hyvä nyt.
Tiedättekö sen tunteen, kun sitä miettii, että tuo tuossa on nyt täydellinen. Oli se täydellisyys mitä tahansa. Siitä on vaikea pitää sormia erossa, vaikka samalla tietää, että kun alan sekoittamaan tai sörkkimään tätä, niin saan sen vain pilattua. Tai rikottua. Jotenkin häslättyä vituiksi. Ei ole tarkoitettu minun pideltäväksi. Liian täydellinen minulle. Minun käsiini. Mikä siinä…
-
Kulkuset heiluen kohti joulua.
Joulu. Tuo rakas ja lämmin koko perheen yhteinen juhla. On se toki sitä minullekin, silloin kun puhutaan muutamasta päivästä jouluaaton molemmin puolin. Muuten en oikein tunne kuuluvani siihen joulu-ihmisten siunattuun lahkoon. Ehkä eniten itseäni ahdistaa se kaikenlainen hössötys. Ja se tuntuu alkavan joka vuosi aikaisemmin. Tai sitten vain ahdistun siitä aina vaan herkemmin. Mutta sieltä…
-
Tilaa
Tilattu
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 