Tätä ja paljon muita vastaavanlaisia pyyntöjä useissa lauluissa toivotaan toiselta. Pyydetään rakkaalta ihmiseltä, että ei menisi vielä. Älä lähde vielä pois, pysy vielä hetki siinä.

Pitäisi ehkä esittää vastakysymys, että koska sitten voi lähteä. Jos siis oli jo lähtökohtaisesti menossa.

Kysyjä pyytää toista pysymään siinä, koska haluaisi hänen vielä jäävän. Ja tämä toinen osapuoliin jää silloin roikkumaan yhteiseloon, koska häneltä on pyydetty sitä. Säälistäkö hän jää. Jotta toisella olisi hyvä. Tai ettei satuttaisi toista, vaikka toistakin selvästi jo sattuu. Vai pitääkö jäädä niiden kuuluisten lasten takia. Tätäkö niissä lauluissa haetaan. Että se riittää, kun edes toisen toive täyttyy, vaikka toinen joutuukin vetämään omat aikomuksensa takaisin.

Onko se lisäajalle siirtynyt yhdessäolo sitten samaa kuin ne aiemmat onnen hetket. Ollaan siinä, koska toinen halusi ja toinen suostui siihen. Siitäkö kehkeytyy se onnellinen lopputulos. Jatkoaikaa kuluu eikä kukaan silti vihellä pilliin. Ja kun se sitten peli lopulta päättyy, niin loppuratkaisu voikin olla melkoinen arvoitus.

Mietitäänpä tätä.

Otetaan tähän kuvioon mukaan ihan tavallinen köysi.

Molemmat ovat sen köyden päässä kiinni. Olette kääntyneet toisianne kohti ja katsotte köyttä teidän välissä. Näyttää hyvältä ja köysi yhdistää teitä. Teidän yhteinen köysi. Pystytte liikkumaan ja kulkemaan hieman omia polkujanne, mutta tuo köysi pitää teidät silti tietyn etäisyyden päässä toisistanne. Köydestä tuleekin ongelma, kun haluaisitte hetkeksi etäämmälle.

Sen kauemmaksi ette nimittäin pääse. Lähemmäs toki, mutta lähestyessänne toisianne tuota köyttä tarvitsee samalla keriä ja kantaa sitä kerää mukana. Jos sitä ei keri, niin se köysi raahaa maata, likaantuu ja alkaa rispaantumaan ajan myötä. Alkaa tuntua raskaalta kantaa sitä mukana.

Köydessä on myös se huono puoli, että sen avulla et pysty lopulta oikein muuta kuin rajoittamaan. Köyden avulla on hiton vaikea työntää toista vaikeassa hetkessä eteenpäin tai kannustaen tönäistä toista kohti omia unelmiaan. Sen sijaan sillä on hirveän helppo vetää toista takaisin. Kaksin käsin kiskoa ja lopulta vielä sitoa toinen köydellä viereen. Toki sillä voi vetää toisen ylös sieltä mustasta suosta, mutta vielä helpompi sen avulla on kiskaista toinen siihen samaan silmäkkeeseen.

Jos kuitenkin vain päästäisi siitä köydestä irti. Sen voisi silti keriä talteen, yhdessä. Ei niin, että toisen kurottaessa kättänsä köyttä kohti kiskaiset sen pois. Olisi julmaa kuitenkaan omia sitä, koska se oli teidän yhteinen. Että et jättäisikään toiselle siitä mitään. Pahimmassa tapauksessa kiinnität vielä köyden kattoosi ja tartut siihen roikkuaksesi siinä. Et pystykään päästämään irti. Se voi pahimmillaan lopulta ottaa sinusta vallan ja kietoutua kaulasi ympärille. Jos et osaa päästää siitä irti.

Ehkä on parempi unohtaa tuollaiset köysihommat. Eikä sellainen joustava kuminauha ole sen parempi. Aikansa sekin joustaa, mutta jos sen venymisen rajoja kokeilee liikaa, niin kyllä sekin katkeaa. Katkeamiskohdasta kuminauha sinkoaa molempia kohti niin, että se varmasti sattuu. Lyö sormille. Kumpaakin nauhan pitäjää.

Ehkä nykypäivän langaton yhteys on parempi. Mukautuvampi ja joustava, välimatkasta riippumatta. Mutta toki sekään ei aivan huoleton ole, vaikka hienosti mukautuukin käyttäjiensä tarpeisiin. Sellaisen saadakseen täytyy tehdä jonkinlainen sopimus, jotta tuo kyseinen yhteys saadaan luotua teidän kahden välille.

Palataan köyteen. Siihen, jonka yhdessä pudotitte ja keräsitte hyllylle talteen. Jos se köysi vielä löytyy sieltä pölyn seasta, niin sille voi toki keksiä muutakin käyttöä. Voitte edelleen sitoa sillä toisenne, mutta niin, että molemmat sitä haluavat. Eikä tässä tarvitse olla kovinkaan pervo mielikuvitus, jotta ymmärrätte mitä tuolla tarkoitin.

Jos nyt vielä tuota köydellä sitomista mietitään paremmin. Hän sitoo sinua ja sinä sidot häntä. Jos tämän jälkeen molemmilla on edelleen hyvä olla, niin kertooko se siitä, että luottaa toiseen. Antaa toiselle vallan tietäen, että hän ei kuitenkaan kahlitse sinua. Ei sido sinua patteriin. Luottaa että toinen myös vapauttaa sinut, kun niin haluat. Silloin se hyllyllä oleva köysi ei olekaan mikään rajoite. Vaan paljon enemmän. Siihen voi kietoutua yhdessä silloin, kun siltä tuntuu, ja keriä sen taas talteen seuraavaa kertaa varten. Nyt ei ehkä enää puhuttukaan käsin kosketeltavasta köydestä. Ainakaan täysin.

Sitokaa toisenne, hyvällä tavalla. Niin kovaa, että siitä jää jälki.