-
Elämän sekasotku. Etukäteen hävitty peli.
Joskun mietin, että me ihmiset ollaan kyllä helvetin omituisia otuksia. No okei, mietin sitä aika usein, ja niin monessa eri tilanteessa. Meillä on taipumus pitää yllä kulissia, näyttää muille itsestämme sitä puolta, joka ei kyllä aina ole kovinkaan todellinen. Ehkä se kumpuaa jostain kaukaa, sieltä ajasta, jolloin ei ollut varaa näyttää, että olisi heikko tai…
-
Arvaa mitä mä sain munasta.
Tämä pääsiäinen on kyllä noiden huonojen munavitsien ja pikkutuhmien ilmaisujen kulta-aikaa. Samat jutut toimivat vuosi toisensa jälkeen, eikä siinä mitään. Osittain syyllistyn siihen itsekin, ja joskus ihan vahingossa. No okei, aika useastikin, ja ihan vahingossa. Minulla kun on erittäin hieno taito siihen, että osaan sanoa asioita niissä paikoissa, joissa pitäisi vain olla hiljaa. Jumalauta se…
-
”Päiväkodissa täitä ja kihomatoja.”
Sitä huomaa joskus miettivänsä, että osuisipa vaikka meteoriitti päähän ennemmin kuin kumpikaan noista. Tuollainen lappu on hyvin tasaisella syklillä päiväkodin ovessa muistuttamassa vanhempia siitä, että lapsen päässä voi kasvaa tukan lisäksi myös kokonainen hiuspohjaa asuttava yhdyskunta. Tämän lisäksi päiväkodista saattaa siis löytyä myös useampi madonreikä, joilla ei ole sitten mitään tekemistä aika-avaruuden tai muunkaan tähtitieteellisen…
-
Millainen sinä olit teininä?
Tätä tulee välillä mietittyä omalla kohdalla. Sanotaan, että mikään ei ole niin itsekäs otus kuin pikkulapsi, mutta kyllä teini-ikä kaivaa monesta ihmisestä esiin sellaisen itsekeskeisen oman napansa nuolijan. Keskisormea heiluttelevan pienen kusipään. Se on toki melkoinen myllerrys, mitä siellä pääkopan sisällä tapahtuu, kun hormonikone alkaa käynnistymään ja sitä bensaa ammutaan liekkeihin paloletkulla. Itse olin teini-iässä…
-
Muuttamisen haikeita tuulia.
Noniin. Nyt se on sitten edessä. Se uusi ja uljas elämä. Omat kuviot, kasvavat vastuut. Muutto ja raikkaana puhaltavat tuulet, jotka lempeästi työntävät selkään ja ohjaavat eteenpäin. Tuon tutun ja turvallisen maailman jättäminen taakse ja omannäköisen elämänvaiheen opettelu. Tuoreita askeleita. Vastaan on tulossa asioita, joita ei ehkä ole ajatellut tai ymmärtänyt aiemmin, mutta jännitys ja…
-
Neiti takkutukka, lumpeenkukka, kompuroiva raitasukka.
En pystyisi itse keksimään kuvaavampaa luonnehdintaa kotona juoksevasta ja huutavasta pikku riiviöstä. Otsikko on siis lainaus Maija Vilkkumaan kappaleesta Hei tie. Muuten en tähän kappaleeseen pureudu, koska se ei mitenkään kerro tämän tekstin tarinaa. Tuosta riimittelyn pätkästä vain tuli vahvasti heti mieleen rakas pikku prinsessani, johon kuvaus sopii aivan täydellisesti. Hän kun on samaan aikaan…
-
Mukana kulkeva ”läpinäkyttävä ystävä”.
Pieni ihmisolento päätti suurella tunteella kertoa tarinaa hänelle rakkaasta läpinäkyttävästä ystävästään. Toisin sanoen, taitaa siis olla ihan tavallinen mielikuvitus-ystävä, mutta sanana läpinäkyttävä paljon söpömpi. Ainakin omaan korvaani ja varsinkin kun se tulee hänen suusta. Tuon hänen ystävän kanssa olen minäkin saanut tehdä monenmoista. Hän kun kulkee lapsukaisen mukana mihin tahansa lapsi haluaakin. Ja miksi ei…
-
Onko sinunkin sisälläsi taikakirja?
Tällaisen kysymyksen pieni ihminen esitti minulle iltatoimien lomassa. Vähän oli pakko kysyä tarkentavia kysymyksiä, ennen kuin osasin hänelle vastata mitään. Kysyin ensiksi, että millainen se taikakirja oikein on? Hän laittoi käden rinnalleen ja otti sieltä taikakirjan käteen. Sanoi että tässä se on. Se on tällainen läpinäkyvä kirja, josta voi käännellä näin sivuja. Kysyin, että mitä…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 