Onko sinunkin sisälläsi taikakirja?

Tällaisen kysymyksen pieni ihminen esitti minulle iltatoimien lomassa. Vähän oli pakko kysyä tarkentavia kysymyksiä, ennen kuin osasin hänelle vastata mitään.

Kysyin ensiksi, että millainen se taikakirja oikein on? Hän laittoi käden rinnalleen ja otti sieltä taikakirjan käteen. Sanoi että tässä se on. Se on tällainen läpinäkyvä kirja, josta voi käännellä näin sivuja.

Kysyin, että mitä siellä sinun kirjassa oikein on? Siellä on kuulemma ihania, kirkkaita yksisarvisia ja ystäviä. Ja tarinoita. Kertoi myös, että päiväkodissa hänen kaverillakin on taikakirja. Vastasin, että on kyllä hieno kirja, vaikka en sitä oikein näekään.

Hän kysyi uudelleen, että onko minulla taikakirjaa? Sanoin, että tietysti minulla on sellainen. Laitoin käden rinnalleni ja otin siitä kirjan. Kääntelin hänelle kirjani sivuja ja sanoin, että minulla on täällä kuvia hänestä pienenä. Ja muitakin tärkeitä kuvia. Sellaisia kuvia, mitä minä haluan katsella. Minun rakkaita kuviani. Kysyin myös, haluaako hän katsoa.

Tottakai hän halusi. Ja taianomaisella pienen ihmisen mielikuvituksella hän tutki minun taikakirjaa. Käänteli sivuja ja katseli. Hymy naamalla. Aivan kuin olisi oikeasti nähnyt siinä ne kaikki kuvat. Sitten laittoi kirjan kiinni ja antoi sen takaisin minulle.

Tämän jälkeen toki katselimme myös hänen taikakirjaa. Hieno kirja sekin, vaikka oma mielikuvitukseni ei riitäkään näkemään mitään. Mutta tunnelmassa osaan silti elää mukana.

Jäin miettimään tätä taikakirjaa.

Kyllä kaikilla pitäisi olla sellainen. Kirja, johon tallettaa ne kaikki itselle tärkeät asiat. Voisi luoda juuri sellaisen kirjan kuin haluaa. Oman näköisen, kokoisen ja tuntuisen. Kirjan, joka täyttyy hetki hetkeltä.

Siinä hetkessä tajusin sen, mikä taikakirjan idea on. Ei se ole vain näkymätön kirja, jota pieni rakkaani lueskelee. Se on vain hänen tapansa tuoda itseään esille. Tämän kirjan kautta. Kertoa siitä.

Ja ehkä meillä kaikilla onkin sellainen taikakirja. Vaalimme sitä kirjaa ja annamme vain rakkaimpien asioiden päätyä tämän kirjan sivuille. Me emme pysty sitä konkreettisesti näyttämään kellekään, mutta voimme silti kertoa siitä. Tätä kirjaa luemme niin itsekseen kuin yhdessä ystävien, perheen ja muiden tärkeiden ihmisten kanssa. Olemme kantaneet sitä mukanamme aina. Lukeneet sivut pehmeiksi ja eläytyneet niihin. Koko sydämellä.

Me tylsät aikuiset emme vain osaa keksiä sille noin hienoa nimeä kuin taikakirja.

Me aikuiset puhumme vain muistoista.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: