Tämä pääsiäinen on kyllä noiden huonojen munavitsien ja pikkutuhmien ilmaisujen kulta-aikaa. Samat jutut toimivat vuosi toisensa jälkeen, eikä siinä mitään. Osittain syyllistyn siihen itsekin, ja joskus ihan vahingossa. No okei, aika useastikin, ja ihan vahingossa. Minulla kun on erittäin hieno taito siihen, että osaan sanoa asioita niissä paikoissa, joissa pitäisi vain olla hiljaa. Jumalauta se on muuten joskus paljon pyydetty, että osaisi ihan vain pitää turpansa kiinni. Pieni ADHD-lapsi minussa herää samantien, ja huulta pitää purra, ettei täräytä suusta jotain, jonka olisi myös voinut jättää sanomatta.

Niin. Taas kävi näin, että tämä teksti harhaili heti omille reitilleen. Hypätään siis takaisin tuohon otsikon suuntaan, ja siihen yllätykseen, joka munasta paljastui.

Reipas töminä kuului toisesta huoneesta, ja askellus tuli selvästi lähemmäksi. Kovaa. Sitten huoneeseen astui iloinen pieni ihminen, joka onnesta kuplivalla äänellä kysyi: Arvaa mitä mä sain munasta?

Sillä samalla sekunnilla vierestä kuiskattiin korvaani hiljainen arvaus: KLAMYDIA.

Aivan. Tuo pikkulapsen iloinen tokaisu saikin aivan erilaisen näkökulman. Epäilen, että jos olisin tuon arvauksen kertonut hänelle, niin siinä olisi saattanut pienen ihmisen suu mennä mutrulle. Ei olisi ehkä ymmärtänyt tätä huumorinkukkaa, vaikka niin kaikenlaisista kukkasista pitääkin. Eikä hänen onneksi tarvitsekaan ymmärtää, ei vielä pitkään aikaan. Enkä nyt halua siitä puhuakaan sen enempää.

Varuillaan sen sijaan kannattaa olla niiden pääsiäismunien kanssa. Ja käyttää sitä munansuojaa. Ja nyt ei sitten ole kyse siitä alumiinifoliosta, jolla ne pääsiäismunat peitellään. Vaikka olisihan se veitikka melko söpö, jos sille rakentaisi Kinder-munan foliosta sellaisen pienen kypärän. Silti en pääse yli siitä, että se menisi hieman liikaa tuonne foliohattu-osastolle. Toisaalta, silloin maan ulkopuoliset asukkaat eivät pystyisi lukemaan kyrvänpään ajatuksia sen kypärän alta.

Mutta klamydialta se ei varmasti suojaa, joten kannattaa ottaa sieltä kaupasta folion sijaan ihan vain kondomeja. Sitäpaitsi kortsuista lähtee paljon vähemmän kahinaa yön pimeydessä, ja materiaalikin on ehkä hieman miellyttävämpää. Kaikille osapuolille.

Tämä on kylläkin vain oma oletukseni, en ole tuota folio-hommaa sillä tavalla itse testannut, enkä taida koittaakaan.

Entä se tyttären suklaamuna.

No, sieltä löytyi joku pieni koottava supersankari. Ei sen kummempaa. Juuri sellainen lelu, jonka voisi ensi tilassa vaan livauttaa roskiin, mutta enhän minä toki niin tee. Tuo lelu on nyt muutaman päivän taas se paras ikinä, ja se seuraa mukana mihin ikinä pikku prinsessan jalat vie. Sitten se hylätään johonkin nurkkaan. Niin se vaan menee.

Mutta pääasia, että munasta on iloa.

Itse kullekin, vai mitä?