-
FudgeNarttu.
Tiedän, että saatan olla hetkittäin hieman tuhma kolli. Rietas katti, joka ei kovinkaan paljoa joudu keksimään näitä tekstien aiheita. Anteeksi, mainitsinko siis tuossa alussa, että hetkittäin. Haluan vetää sanani takaisin, ja vaihtaa tuon ”hetkittäin”-sanan mieluummin vaikka sanaan ”useimmiten”. Mutta ei se minunkaan vipeltävien ajatusten liukas vuoristorata aivan loputon kyyti ole. Kyllä minullekin tulee välillä niitä…
-
Haukkumispostaus.
Tuli mieleen sellainen asia, kuin some ja kommenttikentät. Ehkä vielä enemmän tässä kohtaa keskustelupalstat ja anonyymit mielipiteet. Aikuiset ihmiset, jotka niin kovin rohkeina huutelevat nimimerkin takaa. Se on kovin surullista. Mielestäni kuitenkin kaikki se, minkä oksentaa itsestänsä solvauksena pihalle pitäisi olla munaa sanoa myös ihan naamatusten. Jos kerran on mielipide tai asia, jonka haluaa ilmaista,…
-
Kirjoitanko liian tuhmia ja riettaita juttuja?
Minut heitettiin pihalle tuolta blogit.fi-sivustolta, joka siis ymmärtääkseni taitaa olla Suomen suurin blogisivusto. Näin ollen rietas ja seksintuoksuinen blogini ei ole enää sinne tervetullut. Ei siinä mitään, enhän minä sille mitään voi. Voihan se olla toki niin, että tuolla pysyäkseen olisi pitänyt ostaa oma kukkahattu ja muistaa ne siveelliset ajatukset. Minulla on vain kaalimadon pipo…
-
100 julkaisua.
Nyt minun täytyy oikein hieraista näitä seksin ja pervoilun sumentamia, kiimasta lasittuneita silmiäni. Hetki sitten blogini saavutti yhden kokonaisen vuoden iän, ja nyt saan juhlia heti seuraavaa iloista merkkipaalua. Tämä päivitys on nyt järjestyksessään numero 100. Koitin oikein miettiä, että mistä näitä juttuja on saanut revittyä noin monta tässä suurinpiirtein vuoden sisällä. Itse en oikein…
-
Vuoden päivät vakavuutta ja kiimantuoksua.
Kylläpä aika kiitää. Vuosi. Vakava vuosi. Rakkauden vuosi. Rietas vuosi. Blogini on ollut kaiken kansan ihasteltavana jo kokonaisen vuoden. Niin pitkä, ja joskus myös melko lyhyt aika. Vuoteen on mahtunut paljon. Niin iloa kuin suruakin. Haikeutta ja tuhmia juttuja. Epävarmuutta, käsien tärinää ja hetkiä, joista saa olla ylpeä. Niin paljon, ja niin suuria tunteita, että…
-
Naaman täydeltä sukupuolielimiä.
Aihe tuli vastaan erään blogin päivityksessä. Blogin pitäjää oli kommenttikentässä haukuttu Kyrpänaamaksi. Täytyy ensinnäkin todeta kommentoijasta sen verran, että on ehkä naurettavin asia mennä haukkumaan ilman kunnon perusteita. Tai edes ylipäätään haukkumaan ja huutelemaan asiattomuuksia kommenttikenttään. Hieman lapsellista, sanoisin. Jos haluaa ilmaista oman mielipiteensä ja saattaa sen muidenkin tietoon julkisesti, niin aikuisen ihmisen tulisi käyttää…
-
Hän näkee. Ei niinkun me, mutta hän elääkin kuplivassa maailmassa.
Voi kuinka helposti sitä unohtaa sellaiset perusasiat, joita pitää omassa elämässä täysin itsestäänselvyytenä. Asioita, joiden kohdalla ei tule edes ajateltua kuinka onnekas sitä oikeastaan on. Yksi näistä on se, että sinulla silmät, joilla sinä näet. Voit katsoa, tutkia, havainnoida ympäröivää maailmaa visuaalisesti. Nähdä kaiken kauniin, ruman, ihanan ja inhottavan. Voit sulkea silmät, jos et halua…
-
Mietitkö sinä koskaan, että mitähän siellä välissä on piilossa.
Se on hienoa, kuinka niinkin pieni asia kuin ”rivien väli” voi merkitä niin paljon. Niissä väleissä voi lukea paljon enemmän, kuin mitä itse tekstissä on sanomaa. Usein ne rivien välit ovatkin koko tekstin pohja. Kun sen vain ensin huomaa. Usein huomaan, että aloitan kirjoittamaan jonkun hyvin pienen asian pohjalta. Yhtäkkiä ne rivien välit ovat tunkeneet…
-
Hivele sormilla minun sileää pintaa.
Sitä on välillä vaikeaa pitää sormiaan erossa. En minä sitä kiellä. Viimeisen n. puolen vuoden aikana puhelimen käytön rima on noussut jo sen verran korkealle, että jopa Ringa Ropo joutuisi ponnistamaan ihan tosissaan ylittääkseen sen. Mutta toki siihen on myös syynsä. Pääsääntöisesti kuitenkin kirjoitan blogini tekstit puhelimella. Ja aika paljon sitä tuleekin kirjoitettua. Joskus ehkä…