Nyt minun täytyy oikein hieraista näitä seksin ja pervoilun sumentamia, kiimasta lasittuneita silmiäni. Hetki sitten blogini saavutti yhden kokonaisen vuoden iän, ja nyt saan juhlia heti seuraavaa iloista merkkipaalua. Tämä päivitys on nyt järjestyksessään numero 100.
Koitin oikein miettiä, että mistä näitä juttuja on saanut revittyä noin monta tässä suurinpiirtein vuoden sisällä. Itse en oikein osannut siihen vastata, mutta pakko kai se on vain uskoa. Jostain niitä vain aina putkahtaa. Tuohan tekee siis noin 2 julkaisua joka viikolle tässä viimeisen vuoden aikana, ja siihen päälle vielä kaikki nuo oudot somen päivitykset, joita olen sinun iloksesi jakanut. Jos nyt pyöritellään lukuja vielä hieman lisää, niin olen laskennallisesti saanut jokaisella julkaisulla myös reilut 5 Facebook-seuraajaa. Jälleen kerran hämmennyn hieman, että mikä ihme laittaa ihmisen seuraamaan minua.
Ymmärrän kyllä, että olen itse outo ja mieleltäni likainen, mutta jos lukijana päädyt seuraamaan minua, niin tekeekö se sinusta vieläkin hullumman. Vai, oletko vain samalla tavalla vähän sekaisin, rietas ja sottainen, ja siksi nämä jutut kolahtaa. Jos näin on, niin sehän on pelkästään positiivista.
Tervetuloa siis tähän irstauden kerhoon. Tämä on se syntisten pöytä, johon en saanut kutsua ja lupaa istua, mutta salaa ryömin ensin pöydän alle ja lopulta nousen sieltä tanssimaan siihen pöydän päälle. Siinä heiluessa kiskon muiden drinkit ääntä kohti ja juon itseni taas takaisin sinne pöydän alle. Lopulta portsarin kuljettaessa minua niskaperse-otteella kohti ulko-ovea huutelen vielä loputkin rivoudet mitä vain keksin, ennen kuin lennän dodon lailla pienet siivet levällään kohti mukulakiviä.
Takaisin numeroon 100.
Olen siis antanut sinulle 100 syytä olla seuraamatta minua, tai saman 100 syytä, joiden perusteella olen koukuttanut sinut tähän harhaiseen maailmaani. Noo, ehkä joissain jutuissa saattaa olla hieman järkeäkin, mutta loput sukeltavat melko tukevasti vesirajan alapuolelle ja ihanan pehmeän ihoon sekaan. Sanat ovat kuin kynsiä, jotka uppoavat nahkaasi kiinni ja itse voit päättää, annatko niiden pureutua syvempään vai rimpuiletko irti. Jälki niistä silti jää, se on varmaa. Sormia on toki vain kymmenen, mutta jos niillä kymmenellä sormella raapii sen kymmenen kertaa, niin lopputuloksena on 100 punoittavaa viirua hiestä kiiltävässä nahassa.
Sanan säilä voi kuulemma sivaltaa, mutta toistaiseksi en ole kuullut, että pelkillä sanoilla olisi voinut raapia jälkiä kenenkään selkänahkaan. Voin toki yrittää, koska olisihan se hienoa jos luet tekstini ja sen jälkeen huomaat, että nahkaa hieman pakottaa.
Aika näyttää, millaiseksi ne seuraavat 100 julkaisua muodostuu. Vai joudunko lopettamaan blogini pitämisen ihmisten henkisen häirinnän ja epäkorrektin kielenkäytön vuoksi.
Millaista on muuten epäkorrekti kielenkäyttö. En voi sille mitään, mutta mieleeni juolahti heti ajatus, jossa kieltä käytetään aivan muuhun kuin puhumiseen. Jotta sen käyttö olisi epäkorrektia, niin jotain tosi omituista sillä tarvitsisi tehdä. En nyt vihjaile enempää, anna mielikuvituksen hoitaa loppu.
Sitä paitsi, epäkorrektit asiat voivat olla joskus niitä parhaita. Kielellä tai ilman.
toffeeKolli 