”Se ainainen panetus”

Polte. Halu. Himo. Se vangitsee ajatukset eikä päästä irti.

Väitän, että panetuksen vallassa on maailman sivu tehty melko sankarillisia urotöitä. Suoriuduttu asioista, jotka ovat hiponeet jo mahdotonta. Niin se vain on. Eikä siinä toki mitään väärää ole. Se on ihan ok, jos vähän panettaa.

Se on tila, jossa alkaa näkemään seksiä joka nurkan takana. Jos voisi, niin lähtisi töistä ja ajaisi kaasu pohjassa hänen luo ja näyttäisi kuinka paljon häntä haluaa. Niin ettei siinä jää mitään epäselväksi. Pane mua. Nyt.

Eihän se tietenkään noin mene, mutta voihan sitä fiilistellä. Haaveilla. Jos vaikka joskus menisikin.

Miten se iskeekin välillä niin kovaa. On vaikea ajatella mitään muuta. Pitäisi saada heti. Harvoin toki mahdollista, joten siinä hetkessä et voi oikein tehdä muuta kuin ruveta valmistelemaan.

Tekee mieli lähettää hänelle jotain vihjaavaa, jotain vähän tuhmaa. Jotain, jolla toivot saavasi viriteteltyä myös hänet samaan tilaan kanssasi. Voihan olla, että hänellä on jo käynyt sama asia mielessä. Ainakin toivot niin.

Laitat viestin.

Odotat.

Tuleeko vastaukseksi vain hymyilevä tai naurava emoji, vaiko tihkuva vihjaus pilke silmäkulmassa. Saadusta viestistä ei saisi tietenkään päätellä mitään. Ei hätiköidä.

Voihan olla, että hänellä on juuri palaveri eikä mahdollisuutta vastata kunnolla. Vastata niinkuin haluaisi. Tai hän ei vain ole nyt kanssasi samalla aaltopituudella. Laittaa sinulle kuitenkin edes jotain, jolla kertoo, että viestisi on nähty. On huomioitu.

Tulee hymynaama. Sekin on tärkeää.

Ehdit jo vähän unohtaa tarpeesi, keskityt työhösi kunnes puhelin kilahtaa. Viesti häneltä. Niin suora vihjaus, että panetus iskee takaisin kuin salama. Ei siinä oikeastaan enää edes vihjattu. Jos ei siitä ymmärtänyt, niin on parempi olla ilman.

Miten nyt kestää työpäivän loppuun, odottaen. Mahdollisesti iltaan asti ennen kuin meillä on yhteinen, sopiva hetki. Toisaalta, ei odottaminen pahasta ole. Sen paremmalta se monesti maistuu. Pienen odotuksen jälkeen. Kyllä sitä kannattaakin odottaa ja jatkaa vihjailua, koskettaa ohimennen.

Lapsiperheen arjessa tuo huolella suunniteltu eroottinen hetki voi silti pyyhkiytyä silmänräpäyksessä maton alle. Juuri kun sitä vähiten odotit.

Lapset ovat taitavia siinä. Eivätkä he tee sitä tahallaan. Heillä on vain vahva sisäänrakennettu taito. Taito jolla he kuulevat, kun yrität salaa avata karkkipussia toisessa päässä taloa. Sillä samalla taidolla he haistavat alkavan seksin. Eivät edes tunnista koko hajua, mutta päättävät että tuohon pitää reagoida. Nyt pitää tehdä mitä vaan, jotta saisi kaiken huomion.

Siinä sitä sitten ollaan. Panetus lähti kuin taikaiskusta. Pahasti näyttää, että tänään ei ollut sen aika. Huolella valmisteltu laatuaika olikin lopulta vain pitkä halaus sängyssä ja pari iltapusua. Muu saa nyt odottaa.

Ehkä huomenna.

Jaksanhan minä odottaa. Kyllä me keritään panna myöhemminkin.

Niinkuin aina ennenkin.

One thought on “”Se ainainen panetus”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: