Kirjoittaminen on kuin terapiaa.

Olen usein maininnut, että kirjoitan hyvin paljon minun elämästä. En siis keksi kaikkia niitä tuhmia ja pimpintuoksuisia juttujani täysin tyhjästä, vaan kyllä siellä takana on aina jokin punainen lanka, joka on ajanut minut kirjoittamaan aiheesta. Sama koskee toki myös niitä vakavampia pohdiskeluja ja oikeastaan aikalailla kaikkea. ”Tätä elämää” on sellainen tietynlainen slogan, jolla olen välilläJatka lukemista ”Kirjoittaminen on kuin terapiaa.”

100 julkaisua.

Nyt minun täytyy oikein hieraista näitä seksin ja pervoilun sumentamia, kiimasta lasittuneita silmiäni. Hetki sitten blogini saavutti yhden kokonaisen vuoden iän, ja nyt saan juhlia heti seuraavaa iloista merkkipaalua. Tämä päivitys on nyt järjestyksessään numero 100. Koitin oikein miettiä, että mistä näitä juttuja on saanut revittyä noin monta tässä suurinpiirtein vuoden sisällä. Itse en oikeinJatka lukemista ”100 julkaisua.”

Minun blogitekstien todenmukaisuus.

Blogini tekstit pohjautuvat aika vahvasti ihan omaa elämää koskettaviin asioihin. Toki tämä on varsin luonnollista. Olisi jopa hieman outoa, jos kirjoittaisinkin muiden ihmisten henkilökohtaisista asioista. Alkaisi tuntumaan ehkä juoruamiselta ja selän takana puhumiselta. Mutta eihän se, että kirjoitan omasta elämästä silti tarkoita sitä, että kaikki tekstini olisi kuin suoraa käsikirjoitusta minun maailmasta. Tai siis on,Jatka lukemista ”Minun blogitekstien todenmukaisuus.”

Hän näkee. Ei niinkun me, mutta hän elääkin kuplivassa maailmassa.

Voi kuinka helposti sitä unohtaa sellaiset perusasiat, joita pitää omassa elämässä täysin itsestäänselvyytenä. Asioita, joiden kohdalla ei tule edes ajateltua kuinka onnekas sitä oikeastaan on. Yksi näistä on se, että sinulla silmät, joilla sinä näet. Voit katsoa, tutkia, havainnoida ympäröivää maailmaa visuaalisesti. Nähdä kaiken kauniin, ruman, ihanan ja inhottavan. Voit sulkea silmät, jos et haluaJatka lukemista ”Hän näkee. Ei niinkun me, mutta hän elääkin kuplivassa maailmassa.”

Mietitkö sinä koskaan, että mitähän siellä välissä on piilossa.

Se on hienoa, kuinka niinkin pieni asia kuin ”rivien väli” voi merkitä niin paljon. Niissä väleissä voi lukea paljon enemmän, kuin mitä itse tekstissä on sanomaa. Usein ne rivien välit ovatkin koko tekstin pohja. Kun sen vain ensin huomaa. Usein huomaan, että aloitan kirjoittamaan jonkun hyvin pienen asian pohjalta. Yhtäkkiä ne rivien välit ovat tunkeneetJatka lukemista ”Mietitkö sinä koskaan, että mitähän siellä välissä on piilossa.”

Hivele sormilla minun sileää pintaa.

Sitä on välillä vaikeaa pitää sormiaan erossa. En minä sitä kiellä. Viimeisen n. puolen vuoden aikana puhelimen käytön rima on noussut jo sen verran korkealle, että jopa Ringa Ropo joutuisi ponnistamaan ihan tosissaan ylittääkseen sen. Mutta toki siihen on myös syynsä. Pääsääntöisesti kuitenkin kirjoitan blogini tekstit puhelimella. Ja aika paljon sitä tuleekin kirjoitettua. Joskus ehkäJatka lukemista ”Hivele sormilla minun sileää pintaa.”

”Kuka sä oot siellä”

Maailma on täynnä lahjakkaita ihmisiä ja hienoja tekoja. Itse pidän kovasti siitä, kuinka hyvinkin vähällä sanojen määrällä voi sanoa tai kysyä niin paljon. Se, kuinka vain muutama sanaa riittää, jos osaa laittaa ne kirjaimet, pilkut ja välit oikeaan järjestykseen. Tiedättekö sen tunteen, kun välillä kuulee tai lukee jonkun sanonnan tai kielikuvan ja miettii, että hitsiJatka lukemista ””Kuka sä oot siellä””