Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.

Lapset. Lapset. Lapset. Ne maailman ihanimmat lutuiset höpönassut, jotka saa välillä veren kiehumaan niin että ihan meinaa vituttaa. Varsinkin tuo nuorimmainen. Hän pistää välillä isän hermot melkoiselle koetukselle, ja joskus tekisi mieli vain viedä ipana tuohon tien varteen myytäväksi. Kovin epäsoveliasta se toki olisi, ja melko suoraviivaista ihmiskauppaa, joten taidan jättää sen vain ajatuksen tasolleJatka lukemista ”Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.”

Unien synkät pilvet ja kosteat laaksot.

Miksi ne kivat unet eivät pysy mielessä kuin pienen hetken. Sen sijaan, jos uniin tulee jotain ikäviä asioita, niin ne jäävät herkästi pyörimään mielen päälle. Se on hetkittäin tosi raskasta. Ainakin itsellä jää aika kevyestikin päälle se inhottava olotila, jonka unessa koki. Varsinkin, jos uni osuu ja koskettaa jotain herkkää haavaa, jota on joutunut käsittelemäänJatka lukemista ”Unien synkät pilvet ja kosteat laaksot.”

Vittujen kevät. Lohenpunaisia fiiliksiä ja silmänruokaa.

Tässä taannoin tuli tutustuttua Vittujen Kevät-tuotteisiin. Hauskoja koruja mukavan ronskilla asenteella. Enemmän pitäisi olla tällaisia. Kaikkihan sitä vittua hokevat kuitenkin, eikä se nyt niin kovin ihmeellinen sana lopulta ole. Asiana se toki on aina yhtä ihmeellinen ja ihana, vaikkakin vittu-sanaa käytettäessä harvoin on kuitenkaan kyse tuosta maagisesta naisen kantamasta unelmatortusta. Mutta hyvin on Vittujen KevätJatka lukemista ”Vittujen kevät. Lohenpunaisia fiiliksiä ja silmänruokaa.”

Kääpiö ja seitsemän lumikkia. Pitkiä sääriä ja hiton ahdas sänky.

Muistan nähneeni aikoinaan sellaisen animaation, jossa rietas Lumikki ja tuhmat kääpiöt ovat eksyneet hyvin kauas siitä sadusta, jota lapsille kerrotaan. Sukeltaneet kirjaimellisesti siihen syvään päähän. Hatarasti muistan sellaisen kohtauksen, jossa Lumikki makaa selällään taikaovi levällään ja suhteettoman suuren varustuksen omaavat kääpiöt käyvät kastamassa kärkeä. Jonossa, kukin vuorollaan. Tästä juolahti mieleen hieman perverssi ajatus. Jos olisinkinJatka lukemista ”Kääpiö ja seitsemän lumikkia. Pitkiä sääriä ja hiton ahdas sänky.”

Mukana kulkeva ”läpinäkyttävä ystävä”.

Pieni ihmisolento päätti suurella tunteella kertoa tarinaa hänelle rakkaasta läpinäkyttävästä ystävästään. Toisin sanoen, taitaa siis olla ihan tavallinen mielikuvitus-ystävä, mutta sanana läpinäkyttävä paljon söpömpi. Ainakin omaan korvaani ja varsinkin kun se tulee hänen suusta. Tuon hänen ystävän kanssa olen minäkin saanut tehdä monenmoista. Hän kun kulkee lapsukaisen mukana mihin tahansa lapsi haluaakin. Ja miksi eiJatka lukemista ”Mukana kulkeva ”läpinäkyttävä ystävä”.”

Onko sinunkin sisälläsi taikakirja?

Tällaisen kysymyksen pieni ihminen esitti minulle iltatoimien lomassa. Vähän oli pakko kysyä tarkentavia kysymyksiä, ennen kuin osasin hänelle vastata mitään. Kysyin ensiksi, että millainen se taikakirja oikein on? Hän laittoi käden rinnalleen ja otti sieltä taikakirjan käteen. Sanoi että tässä se on. Se on tällainen läpinäkyvä kirja, josta voi käännellä näin sivuja. Kysyin, että mitäJatka lukemista ”Onko sinunkin sisälläsi taikakirja?”

Taikasanoja ja höpöpuheita.

Saakeli se on hauskaa, kun pieni ihminen ”keksii” omia sanojaan asioille. Useimmiten ne ovat toki johdannaisia alkuperäisistä sanoista, jotka sitten jotenkin sykkyrässä olevissa pienissä aivoissa muuntuvat ihan uudenlaiseksi kirjainyhdistelmiksi. Kirjaimet pomppivat vähän eri paikoille ja ihan tavallisistakin asioista tulee jotenkin hauskan kuuloisia. On toki myös niitäkin sanoja, jotka ovat täysin lapsen itse keksimiä. Ne ovatJatka lukemista ”Taikasanoja ja höpöpuheita.”

Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.

Meillä asuu sellainen jo tuntuvasti vaahtosammutinta suurempi olento, jonka pienestä suusta tulee ääntä kokoajan. KOKO AJAN. Eikä siis mitään sekavaa älämölöä, vaan hyvin selkeää puhetta. Ja laulua. Tarinaa. Ihan tauotta. En välillä käsitä sitä. Eikö hän joudu missään kohdassa edes vähän miettimään mitä seuraavaksi sanoisi. Tai laulaisi. Välillä lausuu runoja. Hänellä on pakko olla jokinJatka lukemista ”Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.”