Kun villi kansa vähentää vaatteitaan.

Olet varmaan huomannut että kaikenlaiseen soppaan sitä tulee näitä sukkelia sormia työnnettyä. Tuhma kun olen, ja nyt sitä on sitten tuhmailtu hieman isommalla kädellä. Kirkkonummella on sellainen kartano, jota voisi kuvailla sellaisena rietastelun kotipesänä. Sellainen astetta ronskimpi aikuisten Särkänniemi, jossa ilonkiljahduksia säestää välillä raipaniskut, toisinaan keinun ketjujen kilinä ja usein sellainen tunnistettava läiske. Sellainen äänimaailma, mistä voi päätellä, että ihmisillä on kivaa. Aivan. Sehän on tietysti Wildclub.

Jos sinusta alkoi nyt tuntumaan, että et ole varma haluatko lukea enempää, niin annan pikku vinkin. ÄLÄ LUE ENEMPÄÄ!

Onhan sitä muutakin luettavaa. Vaikka matka-, sisustus-, tai ruokablogeja. Siis tavallaan noita samoja teemoja löytyy tästäkin tekstistä, ei siinä.

Jotain tässä kyllä liikkuu sen tietyn matkan verran, tosin pääsääntöisesti sellaisella edestakaisella liikkeellä. On toki sisustuksellisia asioita, mutta sisustuselementit ovat hieman erityylisiä. Nahkaa, metallia ja muuta iholla tuntuvaa. Ja siis ihan oikeasti ruokaakin oli tarjolla, jos pikkunälkä kesken ahkeroinnin pääsi yllättämään, silmänruokaa taas oli tarjolla sitäkin enemmän.

Joten, nyt voi vielä perääntyä, tai sitten lukea eteenpäin ja nauttia. Sinun valinta.

Miten ilta sitten meni…

Pienen alkuhässäkän ja kiertelyn jälkeen tuli loppujen lopuksi aika kotoisa olo. Rento ja utelias fiilis.

Siinä tuli aina välillä istuskeltua sohvilla sellaisessa melko suuressa oleskelutilassa, ja ihan vaan keskusteltua ihmisten kanssa. Sitäpaitsi, juuri se puhuminen ja ”tuttavuuden tekeminen” on hyvin merkittävässä osassa tuollaisissa tilanteissa ja paikoissa. Enemmän kuin suotavaa. Ja vaikka en sinänsä ihan pienistä hätkähdä, niin täytyy myöntää, että hetkeksi meinasi hieman keskittyminen itse keskusteluun herpaantua, kun viereisellä sohvalla oleva pariskunta innostui pitämään niin kovin hyvää huolta toisistaan. Nainen päätti sujuvasti siinä polvistua sohvan eteen ja hyvin reippaasti yritti hieroa kitarisojaan miehensä nahkaisella kurkunrapsuttimella. Ja ihan hyvin tuo näytti kyllä onnistuvan, ainakin näin tulkitsin miehen elekielestä ja naisen innostuksen määrästä. Komeasti taittoivat siinä ”matkaa”. Siinä oli sellaista urheilusuorituksen tuntua, josta ei vauhtia ja puuskutusta puuttunut.

Se on hauska, kuinka luontevasti ihmiset kulkevat ja touhuilevat, kun ympäristö antaa siihen mahdollisuuden. Kun kaikki ovat samalla viivalla, ja yhteishenki on se juttu, joka paistaa kaiken läpi. Kun pelisäännöt on selkeät ja kaikki tietävät mikä on Ok, ja mikä ei. Ja nimenomaan, kun kaikki ovat tietoisia siitä, että ei on oikeasti EI. Niin. Silloin se ei ole ”ehkä”, tai ”yritä uudelleen”.

Kuvittele tilanne, jossa olisit yökerhossa niin, että ylläsi olisi vain niukka ja paljastava toppi sekä seksikkäät ja paljastavat pikkarit. Tai vaihtoehtoisesti pelkät boxerit ja ehkä paita. Tai ei mitään. No miten vaan. Jos tuolla varustuksella menisit kaupungin yöhön, niin voin vain kuvitella, kuinka kaikki olettaisivat, että on lupa koskea ja lääppiä, ehdotella ja käydä jopa käsiksi.

Mitäs luulet, että koskiko Wildclubilla kukaan ilman lupaa. Aivan. Eipä koskenut, ei puristellut persettä tai kopeloinut. Ei edes hipaissut, ellei nyt oikeasti vahingossa törmännyt toiseen, koska porukkaa oli paljon ja välillä oli hieman tungosta. Niin se toimii, kun ympäristö on turvallinen ja säännöt yhteiset. Ja lopuista säännöistä ihmiset sopivat sitten keskenään.

Varmaan edelleen mietit, että ”Noo, mitä kaikkea siellä nyt sitten oli, tai tapahtui”.

Sanotaan vaikka näin, että ketjujen kilinä johtuu keinun heilumisesta, ja kun tosissaan keinuu, niin se kilisee niin perkeleesti. Ympärillä käy läiske, kun iho kohtaa toisen, tai jos piiska kohtaa ihon.

Yhdessä huoneista oli sellainen ”mekaaninen heppa”, jolla pääsi varauksen jättämällä ratsastamaan. Siitä kuului sellainen melko voimakas surina, ja mitä kovemmaksi tuo surina muuttui, niin sen iloisemmalta ratsastajakin vaikutti. Ilonkiljahduksilta ei olisi voinut välttyä, vaikka olisi pitänyt käsiä korvilla. Eikä ollut kyllä tarvetta pidelläkään.

Niin, huoneita oli paljon. Erilaisia tiloja, jotka sisälsivät hieman erilaisia juttuja. Vähän kaikille jotain. Loppuillasta alkoi osassa huoneista olla sellainen ihana, sakean makea seksin ja pimpin tuoksu, että siitä ei olisi pystynyt enää kovinkaan pehmeällä dildolla veistelemään tietänsä läpi. Olisi ehkä tarvinnut jo jotain järeämpää. Vaikka raipan, tai jopa miekan.

Tiedän, että kieli pitkällä ja kuola valuen odotat, että mitäs tämä Kolli sitten siellä touhusi. Aivan. Touhusin mitä touhusin ja tein mitä tein. Tässä kohtaa jätänkin hieman varaa sinun omalle mielikuvitukselle. Olen sillä tavalla vähän tuhma ihminen.

Ja kyllä aika monella muullakin tapaa.

Laita sinäkin rietasteluhousut jalkaan ja painele Wildclubille. Siellä se sitten selviää. Miksi nauttia siitä, kun joku yrittää kuvailla asioita, parempi on mennä ja nauttia ihan itse.

Koko sydämellä.