Hieman härskillä tuulella.

Tiedätkö mitä tapahtuu, kun hilloaa tuhmia juttuja ja liukkaita ajatuksia pään sisälle, eikä vapauta niitä likaisen mielen sopukoista. No ei varmaan ole vaikea arvata, että lopulta ne purskahtavat pihalle hallitsemattomasti. Aivan kuten teinipoika, joka pääsee ensi kertaa uittamaan neitseellistä varttansa kuumaan lähteeseen. Samaan tapaan, vartalo hytkyen ja kiihkeän ähinän saattelemana sormeni suoltavat likaisia juttuja niin, että ei meinaa kirjaimiin osua. Noooniiiiiiin!!!

STOP!

Ai niin, eihän tällaisia kai saanut kirjoitella. Jokuhan voisi vaikka pahastua, kun ei ole kaikkien silmille ja herkille sieluille soveliasta tekstiä.

Kullinvarsia sanon minä, kun en niistä lillukoista ymmärrä. Vedän Kaalimadon vihreän pipon syvemmälle päähän ja unohdan tuollaiset rajanvedot siveyden suhteen. Maailma kaipaa riettautta ja poskien punoitusta, sekä poskipäille että myös pyllynposkille. Härskit jutut nostavat mukavasti lämmön kasvoille ja piiskalla saa taiottua pakaroihin jopa hieman lohenpunaistakin tummemman sävymaailman. Niin, että kankut muistuttavat sellaista kiimaista punaraitaista seepraa. Siinä voit sitten hirnahtaa haluamallasi tavalla, vaikka seepra ei muuten taida edes hirnua. Samapa tuo. Sitähän saa halutessaan vaikka ulvoa kuin susi, jos kokee, että se tuo konttusillaan olevaan koiramaiseen asentoon lisää autenttisuutta ja sitä eläimellisen menon tuntua.

Olen usein tainnut mainita, että ajatukset harhailevat melko kiivaalla tahdilla asiasta toiseen, aivan kuten juuri nyt kävi. Tässä tulee malliesimerkki siitä. Tuon häntä suorana toteutetun doggystylen jälkeen seuraava ajatus oli, että pitäisi mennä kauppaan ostoksille. Enkä nyt puhu siis mistään ruokaostoksista, vaan siitä, että olisi hauska näin ”sivistyneenä” aikuisena mennä hieman hymyilyttämään kaupan kassaa. Nostamaan vähän sitä punaa poskille.

Jos kävisi ostamassa hieman tuhmempia ostoksia. Kurkkua, banaania, isoja porkkanoita, paketin HK:n sinistä, salamia ja vaikka kesäkurpitsaa. Ja kaikkea muutakin sen muotoista, minkä ihminen voisi teoriassa työntää hyvin voideltuna sisäänsä. Miksei myöskin ihan käytännössä. Lopuksi korin pohjalle hakeutuisi vielä muutama paketti kortsuja ja reilusti liukkaria.

Sitten vaan reippaasti kassalle ja nostelemaan tuotteita hihnalle.

Epäilen, että tällaista hassuttelua aina silloin tällöin kaupan kassat joutuvat väistämättä kohtaamaan. Siksi voisinkin viedä tämän ehkä vielä napsun pidemmälle. Sinne hyvän maun pervoille rajapinnoille. Kun nuo edellä luetellut vihannekset ja lihat on saatu siistiin jonoon siihen hihnalle kortsujen sekä liukuvoiteen seuraksi, ja kun kassaa alkaa hiljalleen hymyilyttämään, niin siinä kohdassa lyödään työntekijältä ne luulot pois. Koska minä kaivaisin koristani hihnalle ensin myskikurpitsan. Ison. Niin kyrväkkään kokoisen, että hieman jo itseäkin punastuttaisi. Hieman hivelisin sitä sen liukuessa kohti myyjän epäröiviä sormia. Sitten pehmennyksenä paketillinen kumihanskoja, ja lopuksi himokkaan katseen saattelemana nostetaan kalatiskiltä haettu, läpinäkyvään muovipussiin pakattu reippaan kokoinen made. Sitä ei pidä laittaa varoen, vaan sen verran ronskilla otteella, että se hieman läiskähtää osuessaan kassahihnan mustaan ja kumiseen pintaan. Myyjän tarttuessa mateeseen, irvistellessään sen kokoa, ja kauhuissaan miettiessään, että mihin tuo madeparka vielä päätyy, niin siinä hetkessä minä toteaisin;

”Tuo made on aika vekkuli kala, kun se on luonnostaan tosi liukas. Ei meinaa edes näpeissä pysyä…..eikä oikein muuallakaan. Pitkin poikin menee…”

Voi olla, että saisin lupauksen, että minua ei siihen liikkeeseen enää päästettäisi. Olisin varmaan yksi niistä harvoista bloggareista, joka on saanut porttikiellon sekä blogi-sivustolle että ruokakauppaan. Syynä epäsovelias ja häiriintynyt käytös.

Hitto, tuohan voisi olla siistiä, ehkä ihan kunniakirjan paikka. Rupean kohta käyttämään toffeeKollin sivustosta termiä: ”Suomen tuhmin blogi”. En tietenkään voi luvata, että niin olisi. Varmasti on joku vielä härskimpi ja hieno ihminen, joka suoltaa samantapaista seksiltä tuoksuvaa tarinaa. Saa ilmiantaa jos tulee vastaan ja otan heti seurantaan.

Mutta palataan vielä hetkeksi sinne kaupan kassahihnalle. Mistä sitä tietää, että onko kassalla yhtä kinky ihminen sitä myyjän työtä hoitamassa. Mitä jos hän tokaiseekin, että hei, madetta en ole koskaan älynnyt koittaa, mutta iso silakka oli ainakin tosi mukavan tuntuinen.

Mene ja tiedä. Pitäisiköhän sitä lähteä kaupoille. Jos nyt ottaisikin oikein kynän ja paperia käteen. Kirjoittaisi kauppalapun ja lähtisi ostoksille. Mutta entä jos kalatiskillä ei ole mateita. Tai silakoita. Ahven ei ole hyvä, eikä kuha, kun ne on vähän piikikkäitä. Mutta kai sieltä nyt jotain liukasta löytyy.

Jos ei muuta, niin ainakin edes iso norjalainen kassilohi.

”Yksi tuollainen, kiitos. Mahtuu kyllä mukavasti reppuun, kun vähän survoo”

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: