Kaksi tarinaa panemisen ilosta. Kumpi toimii sinulle, vai molemmat?

On lauantai-ilta. Lapset saatu nukkumaan ja vihdoin on rauhallista. Saunan lämmitystä ja hiljaista odottelua. Lauteille, ehkä joku juoma mukaan ja vettä kiukaalle. Silmät kiinni kuuntelet saunan ääniä, kiukaan sihinää, puiden palamista. Peseydyt. Ihollesi jää tuoksu erittäin hienosta suomalaisesta shampoosta. Olo on suihkunraikas, tai oikeastaan saunapuhdas. Peset hampaat ja hoidat iltatoimet loppuun. Laitat verhot kiinni, sammutatJatka lukemista ”Kaksi tarinaa panemisen ilosta. Kumpi toimii sinulle, vai molemmat?”

Kirjoittaminen on kuin terapiaa.

Olen usein maininnut, että kirjoitan hyvin paljon minun elämästä. En siis keksi kaikkia niitä tuhmia ja pimpintuoksuisia juttujani täysin tyhjästä, vaan kyllä siellä takana on aina jokin punainen lanka, joka on ajanut minut kirjoittamaan aiheesta. Sama koskee toki myös niitä vakavampia pohdiskeluja ja oikeastaan aikalailla kaikkea. ”Tätä elämää” on sellainen tietynlainen slogan, jolla olen välilläJatka lukemista ”Kirjoittaminen on kuin terapiaa.”

Millainen sinä olit teininä?

Tätä tulee välillä mietittyä omalla kohdalla. Sanotaan, että mikään ei ole niin itsekäs otus kuin pikkulapsi, mutta kyllä teini-ikä kaivaa monesta ihmisestä esiin sellaisen itsekeskeisen oman napansa nuolijan. Keskisormea heiluttelevan pienen kusipään. Se on toki melkoinen myllerrys, mitä siellä pääkopan sisällä tapahtuu, kun hormonikone alkaa käynnistymään ja sitä bensaa ammutaan liekkeihin paloletkulla. Itse olin teini-iässäJatka lukemista ”Millainen sinä olit teininä?”

100 julkaisua.

Nyt minun täytyy oikein hieraista näitä seksin ja pervoilun sumentamia, kiimasta lasittuneita silmiäni. Hetki sitten blogini saavutti yhden kokonaisen vuoden iän, ja nyt saan juhlia heti seuraavaa iloista merkkipaalua. Tämä päivitys on nyt järjestyksessään numero 100. Koitin oikein miettiä, että mistä näitä juttuja on saanut revittyä noin monta tässä suurinpiirtein vuoden sisällä. Itse en oikeinJatka lukemista ”100 julkaisua.”

”Voiko pettämistä antaa anteeksi?”

Hidasta elämää-sivu kysyi Facessa tuon kysymyksen, ja kansa reagoi. Silmät pyöreänä luin postauksen kommenttikenttää. Piti oikein kahlata niitä läpi ja samalla mietin, että kyllä ihminen on aika brutaali otus, koska parhaimmillaan kommentit oli osastoa ”ei vittu ikinä”. Hyvin jyrkkää kommenttia. Hyvin jyrkkää. Ja paljon. Väkisin jäin miettimään, että päteekö tuo ehdottomuus myös muilla elämän osa-alueilla,Jatka lukemista ””Voiko pettämistä antaa anteeksi?””

Haaveiden ja unelmien tuhmilla teillä.

”Fantasiat ja niiden toteuttaminen parisuhteessa, mikäli toinen osapuoli ei ole halukas toteuttamaan fantasioita yhdessä” Tämän tekstin synnystä saan kiittää rakasta lukijaani. Tämä on siis aihe, josta minun toivottiin kirjoittavan. Ja kirjoitanhan minä. Hieno aihe, tätä pohtii mielellään syvemmin. Lähdetään ihan alusta liikkeelle. Tämä ”alku” on tietenkin jokaiselle ihmiselle oma kokemuksensa ja tilanteena erilainen. Mutta josJatka lukemista ”Haaveiden ja unelmien tuhmilla teillä.”

Kun sielu on hieman ruhjeilla.

Luottamus on sellainen herkkä palanen ihmisessä, jonka olemassaolo voi joskus keikkua kuin veitsenterällä. Asia, joka ei synny itsestään tai tuosta vaan. Se vaatii usein aikaa, paljon aikaa syntyäkseen. Sanoja, kohtaamisia ja ennen kaikkea tekoja. Niillä teoilla on lopulta merkitystä. Enemmän kuin muilla. Instagramissa tuli joskus vastaan tällainen ajatelma, olisikohan ollut tililtä Motivaatiomenolippu: ”En ole vihainenJatka lukemista ”Kun sielu on hieman ruhjeilla.”

Vuoden päivät vakavuutta ja kiimantuoksua.

Kylläpä aika kiitää. Vuosi. Vakava vuosi. Rakkauden vuosi. Rietas vuosi. Blogini on ollut kaiken kansan ihasteltavana jo kokonaisen vuoden. Niin pitkä, ja joskus myös melko lyhyt aika. Vuoteen on mahtunut paljon. Niin iloa kuin suruakin. Haikeutta ja tuhmia juttuja. Epävarmuutta, käsien tärinää ja hetkiä, joista saa olla ylpeä. Niin paljon, ja niin suuria tunteita, ettäJatka lukemista ”Vuoden päivät vakavuutta ja kiimantuoksua.”

Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.

Lapset. Lapset. Lapset. Ne maailman ihanimmat lutuiset höpönassut, jotka saa välillä veren kiehumaan niin että ihan meinaa vituttaa. Varsinkin tuo nuorimmainen. Hän pistää välillä isän hermot melkoiselle koetukselle, ja joskus tekisi mieli vain viedä ipana tuohon tien varteen myytäväksi. Kovin epäsoveliasta se toki olisi, ja melko suoraviivaista ihmiskauppaa, joten taidan jättää sen vain ajatuksen tasolleJatka lukemista ”Uhmalla siirrettyjä vuoria, rakkaudella sulatettuna sydämiä.”

Seksittömyys.

Aihe, jota jäin miettimään ja tuli tarve kirjoittaa. Seuraan melko aktiivisesti tuota Havaintoja parisuhteesta-blogia, jossa suhde-elämää, ja elämää ylipäätään katsotaan monelta kantilta ja kaikenlaisina variaatioina. Hyvä blogi, hitosti lukijoita ja paljon keskustelua eri näkökulmista. Siellä tämä parisuhteen seksittömyys-aihe oli taas tapetilla ja se teki minut ehkä hieman surulliseksi, kun sitä mietin. Puhun siis tilanteesta, jossaJatka lukemista ”Seksittömyys.”