Vuosi. 365 päivää. Yksi kerrallaan. Sanotaan, että vuosi on lopulta aika lyhyt aika. Ja niinhän se on, mutta sen aikana ehtii silti tapahtua paljon. Hyviä juttuja, ja myös ihan täyttä paskaa.

Mennyt vuosi on myllännyt ja ravistellut elämän kovin uuteen uskoon. Joskus elämä vaatii sitä, niin se vaan menee. Sen sijaan että yrittää luovia virrassa, väistellä kiviä ja karikoita, niin voikin soutaa sen veneensä sieltä kosken kuohusta rantaan ja katsella sitä menoa hetken hieman rauhallisemmalta kantilta. Nähdä, että eihän siellä seassa ole herranjumala mitään järkeä yrittää pysyä pinnalla. Jossain vaiheessa kolahtaa kuitenkin liian kovaa, ja silloin sattuu.

Mutta se viime vuosi.

Se on aika jännä juttu, että vuosi 2023 oli kyllä heittämällä yksi paskimmista vuosista, mutta näin jälkikäteen mietittynä se oli myös yksi parhaista vuosista tässä pienessä elämässäni. Se kun riippuu lopulta paljon, että miltä kantilta asioita haluaa katsoa. Haluaako jäädä kiinni siihen mitä oli. Aivan. Oli. Sehän on aikaa, joka on menneessä muodossa. Ja se ei muuten muutu märehtimällä yhtään mihinkään. Asioita voi myös miettiä niin, että katsoo miten kaikki lopulta meni, ja mitä kaikkea se voi tuoda tullessaan.

Vuosi muutti aivan helvetisti asioita elämässä. Eikä se ihme ole, kun elämän palaset hiljalleen paukkuu lekalla palasiksi yksi kerrallaan. Ja vaikka kuinka yritti korjata, niin aina osui uudestaan. Jossain kohtaa sitä löytää pisteen, jossa tajuaa, että korjaus ei ole enää vaihtoehto, vaan kaikki pitää rakentaa alusta. Uudestaan.

Pala palalta. Katsoa voisiko niistä hajonneista paloista käyttää edes jotain vielä hyödyksi. Koska eihän ne kaikki sielun palaset tietenkään rikki menneet. Ne oli vaan tosi sekaisin.

Tuohon pätee hieman sama asia kuin siinä, että vaikka olisi kuinka likaista, niin sen voi aina siivota. Samalla tavalla niitä palasia kun aikansa pyörittelee, niin homma alkaa selkenemään, ja tärkeille paloille löytyykin niitä oikeita paikkoja. Ja ne palat jotka on rikki tai eivät sovi mihinkään, niin ne voi heittää pois. Turha niitä on säilytellä, vievät vain taskussa tilaa tärkeämmiltä asioilta.

Joten ei muuta kuin taikasauva käteen ja loitsimaan jotain uutta.

Toisaalta, eihän elämä mitään taikoja vaadi. Kai se pitää vain itse tehdä. Elää, ja tehdä se sellaiseksi kuin sen haluaa. Sellaiseksi, joka tuntuu siltä kuin siinä olisi jotain maagista. Jotain taikaa. Pieniä asioita, jotka tekevät sinut iloiseksi. Pieniä asioita, joista kasvaa hiljalleen jotain suurempaa.

Siitä minä haluan pitää kiinni. Siitä mikä tuntuu hyvältä. Siitä, joka potkii niin, että sydän menee ihan sykkyrälle.

En minä tiedä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Mutta minulla on edes joku tunne siitä, että mitä minä haluan. Ja mennyt vuosi opetti myös sen, mitä en todellakaan halua. Siitä on hyvä aloittaa. Siitä, että jättää pois ne asiat, mitä ei halua.

Onneksi yksi asia taitaa olla ja pysyä.

Vaikka vuodet tulee ja menee, niin ne eivät kadota sitä sottaista mieltä, joka istuu tässä pienessä päässä kuin tauti. Kai se joku sairaus on, mutta onneksi en ole yksin tämän asian kanssa. Koska epäilen vahvasti, että myös sinulla on sellainen tuhma ajatuksen juoksu. Sellainen hieman rietas ja eroottinen mielikuvitus.

Tähän loppuun on vielä pakko sanoa, että vittu millainen vuosi on nyt takana. Mutta ei se mitään. Se ei jättänyt katkeruutta tai pahaa oloa. Se nyt vain meni miten meni, ei sen kummempaa. Ehkä nämä siniset silmäni eivät vain ole enää niin sumussa. Näkevät nyt selkeämmin. Odottavat innolla mitä elämä tuo tullessaan. Joka päivä. Aina yhtä hämmentyneinä, aivan kuten peura ajovaloissa.

Uutena vuotena aina luvataan asioita. Nyt ei luvata mitään. Päätetään vain, että tehdään tästä vuodesta parempi kuin koskaan. Koska lupaukset ovat vain lupauksia. Ne ovat vain sanoja. Ja sanat eivät tee mitään, vaikka kuinka lupailisi. Toisekseen, on turha lupailla mitään, jos sitä ei sitten pysty pitämään.

Joten pitäydytään tekojen kannalla, ja nautitaan tästä juuri alkaneesta uudesta vuodesta, eikö vain?