”Jos joku hyväksyisi kaiken. Aina päästä varpaisiin.”


Luoja että osaa olla riipivä kappale. Miten sanat voikaan niin hellästi raottaa herkkää nahkaa, ujuttaa tiensä syvälle ja näkyä peilinä silmissä asti. Eikä Ritan ääni ainakaan vähennä sitä latausta, joka tuohon Päästä varpaisiin-biisiin on piilotettu sisään. Koska jos ihmisellä on yhtään tunneälyä, niin hän pystyy ymmärtämään, että tuo kappale piilottaa aika helvetisti asiaa sisälleen.

Kaikkea tuota ei toki saa sieltä kaivettua pihalle, koska muuten meidän pitäisi tuntea artisti Behm ihan oikeasti päästä varpaisiin. Eikä hän ehkä sitä oikeasti tässä kohtaa haluaisikaan. Ja vielä tähän päälle pitää muistaa, että eihän nuo kappaleen sanat välttämättä ole suoraan laulajan elämästä. Näin ainakin uskaltaisin väittää, mutta uskallan myös väittää sen, että totuus on jossain siellä välissä. Seassa. Koska on vaikea uskoa, että täysin tyhjästä olisi tuotakaan kappaletta tempaistu.

Mutta on siinä aivan sairaan hienoja kohtia.

”Ei kukaan kysy koskaan, miten mä voin, enemmän kiinnostaa, miten mun laulut soi. Mut onhan mussa paljon, paljon muutakin, jos kysyisit niin saisit kaiken päästä varpaisiin”

Tuo on jotenkin tosi tyylikkäästi ilmaistu. Hän olisi valmis kertomaan, jos olisi joku, joka oikeasti haluaisi kuulla sen kaiken. Joku, joka antaa ymmärtää, että hänelle on lupa sanoa ihan mitä vaan, ja ne sanat otetaan vastaan. Behm ehkä antaisi itsestään silloin kaiken, mutta epäilen kyseen olevan siitä, että hän antaisi silloin tulla kaiken. Sanoisi sen kaiken mitä kantaa sisällään, aina päästä varpaisiin asti. Ei niinkään sitä, että ”luovuttaisi” itsensä toiselle, aina päästä varpaisiin. Toisaalta, osittain tässäkin mennään siellä puolivälissä, koska jos annat tulla kaiken sisältäsi sanoina ulos, niin aika paljon annat myös itseäsi toiselle. Suurimmaksi osaksi varmaan luottamuksen muodossa. Ja jos taas luotat toiseen niin paljon, että ”annat itsesi” kokonaan, niin silloin tiedät myös sen, että sinulla on lupa sanoa. Toimii molemmin päin, ja tietysti pitääkin toimia henkilöiden kohdalla myös molempiin suuntiin.

”Kuka osaa kuulla, kun sanat kadotin”

Ne ihmiset ovat harvassa, jotka oikeasti tietävät mitä sanot, tai mitä haluaisit sanoa, vaikka olet hiljaa. Heiltä saa useimmiten vastauksen jo ennen kuin ehdit edes kysymään. Olen sitä mieltä, että joiltain ihmisiltä pystyy kysymään pelkällä katseella, ja he vastaavat sanomatta sanaakaan. Antamatta elettäkään. Tietävät, mistä aiot puhua, vaikka et ole vielä oikein aloittanutkaan. Se on aika mykistävää. Lumoavaa.

Mutta tällaisia ihmisiä ei ole paljoa, eikä heitä varmaan edes valitettavasti riitä kaikille. Vaikka pitäisi.

Tässä kappaleessa on aivan hirveästi kohtia, joihin tekisi mieli pureutua. Tähän on upotettu niin paljon asioita, jotka on sattunut. Asioita, joilla on satuttanut. Tahtoa ja ymmärrystä. Sanottuja asioita, joista osan on halunnut sanoa ja niitä, joita ei olisi pitänyt sanoa.

Mutta parasta tässä kappaleessa on se, että et sinä tarvitse minua pureskelemaan tätä puolestasi. Koska minä näen sen minun tavalla ja sinä sinun tavalla. Lopulta Behm on kirjoittanut sen sillä tavalla kuin hän on halunnut, ja meillä kaikilla on vain oma tulkinta asioista. Oma tartuntapinta, jonka koemme omaksi. Sellainen, joka koskettaa, hivelee sielua ja repii haavoja.

Silti tahdon nostaa vielä kappaleen lopusta yhden kohdan esille.

”Mä oon tosi hellä, mut joskus kuitenkin, avokämmenellä kaikki osuu kasvoihin, en lähelle päästä, ja siitä johtuukin, kukaan ei voi tuntea mua päästä varpaisiin.”

Tuo niputtaa aika kauniisti tämän kaiken. Tuossa on hienosti ilmaistu se, kun haluaa suojella edes jotain pientä osaa sisällään. Jotain, johon kukaan ei pääse käsiksi.

Koska välillä vaan sattuu, vaikka kuinka koittaa parhaansa. Vaikka kuinka tahtoisi hyvää. Ja mitä syvemmälle menee sielunsa avaamaan, niin sen syvemmälle silloin myös kolahtaa. Koska silloin sinuun on avoinna juuri se reitti, joka tuntuu eniten. Joka koskettaa.

Aina päästä varpaisiin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: