-
”Päiväkodissa täitä ja kihomatoja.”
Sitä huomaa joskus miettivänsä, että osuisipa vaikka meteoriitti päähän ennemmin kuin kumpikaan noista. Tuollainen lappu on hyvin tasaisella syklillä päiväkodin ovessa muistuttamassa vanhempia siitä, että lapsen päässä voi kasvaa tukan lisäksi myös kokonainen hiuspohjaa asuttava yhdyskunta. Tämän lisäksi päiväkodista saattaa siis löytyä myös useampi madonreikä, joilla ei ole sitten mitään tekemistä aika-avaruuden tai muunkaan tähtitieteellisen…
-
Juhannus, meri ja Kotka. Aika rentoa.
Juhannus tuli ja meni. Aiempina vuosina kesäyön taikoja on tullut tehtyä sellaisessa maltaan tuoksussa ja yleensä kohtuu isolla porukalla. Lapsukaiset ovat aina olleet enemmän kuin tervetulleita (ja tervemenneitä) mummuille ja vaareille, joten heidät on monesti suorastaan viety meidän käsistä juhannukseksi. Tästä ollaan kyllä ikuisesti kiitollisia, että lastenhoitajia on aina ollut ja ”lähiverkko” on halunnut heidät…
-
Kesä. Tuo ahdistava aika vuodesta.
Aina puhutaan vain syysmasennuksesta. Onko keväällä lupa olla yhtälailla maissa tulevasta kesästä, jos siltä tuntuu. Koska ei minua syksyn synkkyys ja kesän kadonnut valo ahdista, mutta kesän tuoma kiireen tuntu kyllä vähän puristaa. Joskus puristaa aika paljonkin. Kesälle kun ladataan aina helvetillisiä odotuksia siitä, millainen sen pitäisi olla. Kuinka se aika pitäisi keritä käyttämään kaikin…
-
Tuhma kirahvi ja haitarihommia.
Hän juoksi pöytää ympäri ja lauloi. Pikkuhiljaa laulusta loppuivatkin sanat. Mutta mekkala ja pöydän ympärijuoksu vain jatkui. Ääni koveni ja vauhti kiihtyi. Koitin siinä imeä omaa hymyä pyllyyn, kun hän lopulta hyvin tahdikkaasti yritti imitoida haitarin ääntä ja tyhjällä kynäpenaalilla matki samalla haitarinsoittoa. Sitten hymyni hyytyi. Mietin että mitä helvettiä. Ei meillä ole haitaria. Eikä…
-
Talvisen lomailun murheet ja murtumat.
Kun koko vuoden suunnittelee, niin siitä tulee kaikkien aikojen mahtavin tämän vuoden päättävä joululoma. Tavallaan aluksi mietin, että tästä voisi saada ihan hauskan tekstin kirjoitettua. Jotenkin kuitenkin ehdimme jo reissussa vääntämään niin paljon sitä mustaa huumoria, että enää ei irronnutkaan sellaista rentoa ja valkeampaa vitsinvääntöä. Toki koko lomamatka alkoi olla huumoria jo itsessään, joten miksi…
-
Kulkuset heiluen kohti joulua.
Joulu. Tuo rakas ja lämmin koko perheen yhteinen juhla. On se toki sitä minullekin, silloin kun puhutaan muutamasta päivästä jouluaaton molemmin puolin. Muuten en oikein tunne kuuluvani siihen joulu-ihmisten siunattuun lahkoon. Ehkä eniten itseäni ahdistaa se kaikenlainen hössötys. Ja se tuntuu alkavan joka vuosi aikaisemmin. Tai sitten vain ahdistun siitä aina vaan herkemmin. Mutta sieltä…
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
toffeeKolli 