Välillä pistää miettimään, kuinka helvetin suppea ja ahdas joidenkin ihmisten käsitys on tästä maailmasta. Se taas laittaa aika ajoin suorastaan vähän vihaksi, ja mielestäni ihan syystäkin. Kapeakatseisuus on hetkittäin jopa häkellyttävää, ja myös aika raukkamaista.

Ymmärrän kyllä sen, että on turhauttavaa taistella ja väitellä sellaista vastaan, joka on päättänyt, että hänen mielipiteensä on oikea. Turha yrittää järkevästi keskustella siinä kohdassa, kun tietää, että toinen ei edes yritä ymmärtää mitään muuta mielipidettä kuin omansa. En minä tiedä, mitä mieltä sinä olet, mutta mielestäni se on jonkinlainen merkki myös ihmisen tyhmyydestä. Koska onhan se aika idioottimaista, jos ei pysty edes jollain tasolla astumaan toisen ihmisen kenkiin ja ajatuksiin. Jos ei edes yritä ymmärtää muita näkökulmia.

Tiedän, että on jyrkkää sanoa noin, mutta ei kai tässä aina muukaan auta. Enempää en haluaisi solvata, en edes heitä, jotka ansaitsisivat paljon enemmänkin paskaa niskaansa. Onneksi he osaavat tuoda omalla toiminnallansa nuo huonot puolensa esiin, vaikka eivät sitä aina itse edes tajua. Mutta hieman voin silti rääpiä päätäni, ja ihan vain siksi, että siihen on kuitenkin hyvä syy.

Nyt meinaa taas vähän karata tuosta otsikon aiheesta, joten otetaan askel takaisin päin. Tiedän, että otsikko on hyvin provosoiva, mutta niin sen oli tarkoituskin.

Mietitäänpä oikeasti tarkemmin tuota otsikkoa.

Olen jossain kohdassa kirjoittanutkin eräästä nuorten seksuaalikasvatuspäivästä, josta nousi entisessä kotikunnassani aivan järjetön meteli ja hässäkkä. Silmiinpistävintä tuossa koko hommassa oli se, että jotkut vanhemmista ilmoittivat julkisesti, että ”hänen lapsi ei sitten tuollaiseen osallistu, vaan pitää kyllä koulusta vapaapäivän”

Siis mitä helvettiä. Mitä se vanhemmille kuuluu. Ei se ole vanhemman tehtävä kertoa lapselle, mitä hän saa, ja mitä hän ei saa olla, silloin kun puhutaan ihmisen seksuaalisuudesta. Ja vielä hirveämpää oli mielestäni se, että he kirjoittivat nuo kommentit aivan julkisesti, omalla nimellään Facebookin kommenttikenttään. En halua edes kuvitella, miltä se voi pahimmillaan tuntua omasta lapsesta, että äiti tai isä päättävät hänen puolesta. Ja huutelevat sen vielä kaikkien nähden.

Eihän se nyt noin mene.

Tässä tullaankin siihen pisteeseen, jossa kannattaisi miettiä koko hommaa ihan alusta asti. Tai siis olisi pitänyt miettiä jo paljon aiemmin. Koska jos et pysty hyväksymään lastasi sellaisena kuin hän on, niin älä jumalauta tee niitä lapsia.

Tuon pitäisi olla kovinkin itsestäänselvää, mutta ei vaan tunnu olevan.

Jos tuota asiaa ei pysty käsittämään, niin sitten kannattaa ihan oikeasti pitää ne jalat ristissä tai se mulkku siellä sepaluksen sisäpuolella. Jättää ne panohommat (ja lapsien teko ylipäätään) niille, joiden kapasiteetti riittää käsittelemään sen, että oma lapsi voi olla muutakin kuin hetero. Näin vältyttäisiin siltä, että tarvitsisi omassa päässä miettiä, että mitä lapsi saa olla ja mitä ei. Piste.

Eikä se aina edes riitä, että annetaan mielipiteitä oman lapsen puolesta, tai syötetään omaa, tiukkaan juurtunutta ja naavaista maailmankuvaa ”oikeana” tapana elää. Kaiken tuon päälle saatetaan vielä olettaa ja kertoa ääneen muidenkin lapsista, että millaisia he ovat. Kysyn vaan että miksi. Mitä se kenellekään kuuluu.

Se on ihan sama

”Ihan sama” on muuten sellainen kommentti, että kirjoitettuna se voi kuulostaa hyvältä, tai tosi pahalta. Aivan kuten sanottunakin, jos sen sanoo väärin.

On varmasti ihan Ok sanoa ”ihan sama”, jos sillä tarkoittaa sitä, että se on sinun tapasi elää, se millanen olet ja että se ei tavallaan liikuta omaa maailmaa millään tavalla. Puhun nyt siis aivan tavallisesta neutraalista suhtautumisesta asiaan. Siitä, että kukin menköön omaa polkuansa, pääasia että se tuntuu hänestä itsestään hyvältä.

”ihan sama” voi olla myös todella törkeä kommentti, jos sen ilmaisee niin, että ei tippaakaan kiinnosta ja on välinpitämätön. Silloin se kuulostaa hieman siltä, että ”olkoon mitä on, mutta pitäkööt sen omana tietonaan”. Tietyllä tavalla se hyväksymättömyys kuitenkin paistaa läpi, jos asian ilmaisee tuolla tavalla.

Se on osittain vähän sama, kun sanoisi, että ”minä suvaitsen”. Tuolla ilmaisulla tavallaan sanoja nostaa itsensä toisen yläpuolelle. Korkeampaan asemaan. Kertoo, että hyväksyy hänet. Ei kai toinen osapuoli ole kuitenkaan pyytänyt mitään siunausta. Äh, vaikea selittää, en tiedä, että saitko kiinni mitä tarkoitan. Toivottavasti.

Joku tästäkin tekstistä pahastuu. Tiedän. Se hänelle suotakoon, koko sydämellään. Asioista saa olla eri mieltä, ja pitääkin olla oma mielipide, mutta jotkut asiat kannattaa pitää silti pitää omana tietonaan. Seksuaalinen suuntautuminen on yksi niistä asioista, joka on jokaisen oma asia ja henkilökohtainen juttu. Joten älä puutu sellaisiin asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.

Sinä saat olla sellainen kuin sinä haluat, ja minä saan olla sellainen kuin minä haluan. Kyllä sitä saa oman sanansa ja oman kantansa tuoda esiin, mutta silloin kannattaa tehdä myös selväksi se, että se on VAIN oma mielipide ja oma henkilökohtainen näkökulma.

Niinhän minäkin tässä tein. Kerroin oman mielipiteeni, tosin aika kärkkäästi, mutta kyllä minuakin saa arvostella jos siltä tuntuu. Pystyn myös myöntämään, että minä olen aika usein väärässä, ja siksi en halua kertoa kellekään, että miten ihmisen pitäisi elää. Hyvä että osaan elää itsekään. Sekin kun on ihan hyvä tiedostaa, että ei sitä itsekään ole aina oikeassa.

Pienenä vinkkinä voisin toki antaa yhden neuvon. Jos edelleen tekee mieli arvostella, olettaa, kertoa ”totuuksia” ja määräillä lapsen, tai ylipäätään ihmisten tapaa elää, niin tässä oiva ratkaisu. Vähän kuin päivän ”Pirkka-niksi”, mutta ilman niitä sukkahousuja.

Löysää hei vähän sitä sulkijalihasta, niin se paska pääsee helpommin pihalle sitä kautta. Ettei tarvitse kaikkea oksentaa suusta.

Kiitos.