Peli nimeltä elämä.

Tää on mun elämä. Niin me sanotaan. Onko sinulla joskus sellainen olo, että vaikka tiedät että tämä on sinun elämä, niin et hetkittäin oikein tiedä mitä sillä teet. Tässä se on. Nyt. Sitä se oli eilenkin. Samalla kun elät sitä , niin silti joskus voi tuntua, että olet menettämässä sen. Että se vain luistelee johonkin.Jatka lukemista ”Peli nimeltä elämä.”

Ennakkoluulojen vangit.

Ihminen on outo otus. Vaistojensa ja omien ajatustensa vanki. Luonnollistahan se on, sitä evoluution sekä käyttäytymismallien luomaa toimintaa, mutta siinä kohdassa kun joku ei osaa kontrolloida sitä, niin se aiheuttaa huvittavia tilanteita. Ai vitsi, se on kyllä hiton hauskaa, kun ihmiset tekevät omia oletuksiaan ja arvelevat tietävänsä milloin mitäkin. Ja kaikki tämä tapahtuu tietenkin sellaisenJatka lukemista ”Ennakkoluulojen vangit.”

Tunnetta, tunteita ja tekoja. Elämän kokoinen soppa.

Sinua on varmasti joskus ahdistanut. Joskus enemmän, joskus vähemmän, ja joskus ihan vitusti. Se on aika riipivä olotila. Jokainen varmaan reagoi ahdistukseen omalla tavallaan, omilla keinoillaan. Ja mitä vahvempana olo tulee, sen fyysisemmäksi se muuttuu. Minut ahdistus herkästi lamauttaa, yrittää laittaa tavallaan nurkkaan, vaikka juuri paikallaan oleminen on silloin kaikkein pahinta. Hankala tilanteena, koska mitäänJatka lukemista ”Tunnetta, tunteita ja tekoja. Elämän kokoinen soppa.”

Rikkinäinen prinssi.

”Olipa kerran”. Noilla sanoilla sadut aina alkavat, joten niin aloitan minäkin. Olipa kerran pieni prinssi, jonka kaunis mieli muutti maailmaa ympärillään. Maailmaa, joka muuttui hänen mielialan mukaan. Kukaan ei tiennyt, että päivänpaiste ja rankkasateet seurasivat hänen mielensä liikkeitä. Prinssi kasvoi vuorten keskellä, vehreässä laaksossa, jossa hän tunsi olevansa turvassa. Nuo jylhät vuoret pitivät rajuilmat poissaJatka lukemista ”Rikkinäinen prinssi.”

Kun sielu on hieman ruhjeilla.

Luottamus on sellainen herkkä palanen ihmisessä, jonka olemassaolo voi joskus keikkua kuin veitsenterällä. Asia, joka ei synny itsestään tai tuosta vaan. Se vaatii usein aikaa, paljon aikaa syntyäkseen. Sanoja, kohtaamisia ja ennen kaikkea tekoja. Niillä teoilla on lopulta merkitystä. Enemmän kuin muilla. Instagramissa tuli joskus vastaan tällainen ajatelma, olisikohan ollut tililtä Motivaatiomenolippu: ”En ole vihainenJatka lukemista ”Kun sielu on hieman ruhjeilla.”

Soittolistojen herkkupalat.

Onko sinulla jotain kappaleita, joihin palaat aina tietyissä hetkissä elämää. Luukutat niitä kerta toisensa jälkeen, koska saat niistä jotain. Tunnetta, voimaa, mitä tahansa. Biisejä, joita vain tarvitsee aina välillä. Niitä jotka saavat ajatukset muualle, kantavat sinua elämässä eteenpäin tai vievät sinut johonkin haluttuun tilaan. Usein ne kappaleet koskettavat jotenkin sillä fiiliksellä, ei välttämättä sanoituksella taiJatka lukemista ”Soittolistojen herkkupalat.”

Sielussa olevien kivien kääntämistä.

Joskus on tullut vastaan kielikuvia siitä, että elämässä on kiviä, joita käännellessään sieltä saattaa löytyä ratkaisuja tai vain tyhjä kuoppa. Jotkut toitottavat, että ei niitä kiviä kannata loputtomiin käännellä. Mietin tuossa hieman tätä asiaa. Kivi on melko usein käytetty termi ja vertauskuva asialle, joka jotenkin vaivaa tai painaa ihmisen elon tietä. Voi olla niitä kiviäJatka lukemista ”Sielussa olevien kivien kääntämistä.”

Unien synkät pilvet ja kosteat laaksot.

Miksi ne kivat unet eivät pysy mielessä kuin pienen hetken. Sen sijaan, jos uniin tulee jotain ikäviä asioita, niin ne jäävät herkästi pyörimään mielen päälle. Se on hetkittäin tosi raskasta. Ainakin itsellä jää aika kevyestikin päälle se inhottava olotila, jonka unessa koki. Varsinkin, jos uni osuu ja koskettaa jotain herkkää haavaa, jota on joutunut käsittelemäänJatka lukemista ”Unien synkät pilvet ja kosteat laaksot.”

Käsi kauhan varressa ja sormet piirakassa.

Nyt tulee aihe, joka ihan varmasti koskettaa jokaista. Minulla on se ongelma, ja myös sinulla on se ongelma. Ei ehkä joka kerta, mutta väitän että kuitenkin lopulta aika usein. Hitto kun se on aina yhtä vaikeaa, kun pitäisi päättää, että mitä sitä tänään syötäisiin. Tekisi mieli aina tehdä jotain hyvää ja hienoa. Ensin toiveikkaana selailetJatka lukemista ”Käsi kauhan varressa ja sormet piirakassa.”

Iloisen rietasta ajatuksenjuoksua.

Pimppiä siellä ja mulkkua täällä, karvoihin katsomatta. Näillä sanoilla on hyvä aloittaa. Karvaa, tai ei karvaa. Ajeltua, kasvatettua tai vaikka vahattua. Monenlaisia, sukupuolesta riippumatta, verhoiltuna kiharaan turkkiin tai ihan vaan ilkosillaan. Nakuna. Omat, hennon karvaiset käteni ja lipevät sormeni meinaavat taas ihan väkisin tuottaa tuhmien juttujen rajoilla heiluvaa tekstiä. Mitäpä sitä estelemään sen enempää, antaaJatka lukemista ”Iloisen rietasta ajatuksenjuoksua.”