Musiikilla on kyllä hämmentävä taito kuljettaa ihmistä täysin mielensä mukaan. Joku tietty kappale vie sinut hetkessä ajassa taaksepäin, ja palauttaa muiston ja luo tunteen. Kaivaa esiin silmänräpäyksessä asioita, joita et ole muistanut vuosiin. Tai vaikka olisitkin muistanut, niin musiikki palauttaa ne tunteet juuri sellaisina, kuin ne oli silloin joskus. Se on sitten paljon kappaleesta kiinni,Jatka lukemista ”Musiikki. Voisitko elää ilman sitä?”
Avainsana-arkisto:Mieli
Monogamisen suhteen suojakupla?
Otin taas kohmeisen kepin käteen ja päätin sörkkiä sillä hieman heikkoa jäätä. Silläkin uhalla, että se jää säröilee ja pettää alta. Aihe kun on sellainen, että siitä yleensä aina joku suuttuu. Jotenkin. Eikä siinä mitään, sehän on vain tunne. Oma mielipide muiden joukossa. Niinkuin minunkin. Mutta mistä minä nyt sitten oikein päätin kirjoittaa. Miksi tuoJatka lukemista ”Monogamisen suhteen suojakupla?”
Odotus osuu ja uppoaa. Silloin. Nyt. Varmaan aina.
Joskus sitä vain unohtaa joitain kappaleita. Se on outoa. Siinä tulee tavallaan tosi hölmö fiilis, koska kun sen biisin kuuntelee vuosien jälkeen uudestaan, niin muistaa kuinka paljon sitä on aikanaan luukuttanut stereoista. Elänyt sen mukana. Sitten miettii, että kuinka sitä ei ole tullut kuunneltua vuosiin. Kuinka sitä ei ollut oikein edes muistanut. Näin kävi tämänkinJatka lukemista ”Odotus osuu ja uppoaa. Silloin. Nyt. Varmaan aina.”
Eläin minussa.
Mihin se on mennyt? Onko sinulla joskus olo, että jotain siitä mitä olit, on kadonnut. Sitä voi olla vähän vaikea purkaa paloiksi tai eritellä, ja ehkä se on vain tunne. Tai en minä tiedä. Moni varmaan tulisi huutelemaan, että siellä se 40v-kriisi vaan kolkuttelee ovella, mutta en oikein allekirjoita tuota. Itseä ei niin nuo vuosirenkaatJatka lukemista ”Eläin minussa.”
Olisko kelvollinen, ja välillä jotain muuta.
Pitäisi olla kelvollinen ja kunnollinen. Tunnollinen. Pitäisi osallistua, auttaa ja myötäelää. Pitäisi suoriutua, ja tietenkin suorittaa. Vastuullisesti hoitaa ne hommat mitä on annettu, ja mitä sinulta odotetaan. Pitäisi kannatella ja kantaa tarvittaessa, olla tuki ja turva. Satama. Pitäisi olla myös jäteastia, roskasanko, kaatopaikka ja melkein jo se astia, johon kalojen perkuujätteet heitetään. Pitäisi olla se,Jatka lukemista ”Olisko kelvollinen, ja välillä jotain muuta.”
Hakuja ja kriteerejä….vai ripaus realismia.
Luin tuon ylläolevan kirjoituksen, ja jäin sitä hieman miettimään. Siis juuri tuota tekstissä käsiteltyä asiaa siitä, että parisuhteen vastakappaletta haetaan tietyin rajauksin, mutta ei ehkä aina ymmärretä miettiä sitä kokonaiskuvaa sen paremmin. Kannattaa siis lukea tuo teksti. Siis NYT. Palaa sen jälkeen takaisin, niin ehkä tämä minunkin kirjoitus aukeaa paremmin. Tosiaan jäin pohtimaan, että kyllähänJatka lukemista ”Hakuja ja kriteerejä….vai ripaus realismia.”
Peli nimeltä elämä.
Tää on mun elämä. Niin me sanotaan. Onko sinulla joskus sellainen olo, että vaikka tiedät että tämä on sinun elämä, niin et hetkittäin oikein tiedä mitä sillä teet. Tässä se on. Nyt. Sitä se oli eilenkin. Samalla kun elät sitä , niin silti joskus voi tuntua, että olet menettämässä sen. Että se vain luistelee johonkin.Jatka lukemista ”Peli nimeltä elämä.”
Ennakkoluulojen vangit.
Ihminen on outo otus. Vaistojensa ja omien ajatustensa vanki. Luonnollistahan se on, sitä evoluution sekä käyttäytymismallien luomaa toimintaa, mutta siinä kohdassa kun joku ei osaa kontrolloida sitä, niin se aiheuttaa huvittavia tilanteita. Ai vitsi, se on kyllä hiton hauskaa, kun ihmiset tekevät omia oletuksiaan ja arvelevat tietävänsä milloin mitäkin. Ja kaikki tämä tapahtuu tietenkin sellaisenJatka lukemista ”Ennakkoluulojen vangit.”
Tunnetta, tunteita ja tekoja. Elämän kokoinen soppa.
Sinua on varmasti joskus ahdistanut. Joskus enemmän, joskus vähemmän, ja joskus ihan vitusti. Se on aika riipivä olotila. Jokainen varmaan reagoi ahdistukseen omalla tavallaan, omilla keinoillaan. Ja mitä vahvempana olo tulee, sen fyysisemmäksi se muuttuu. Minut ahdistus herkästi lamauttaa, yrittää laittaa tavallaan nurkkaan, vaikka juuri paikallaan oleminen on silloin kaikkein pahinta. Hankala tilanteena, koska mitäänJatka lukemista ”Tunnetta, tunteita ja tekoja. Elämän kokoinen soppa.”
Rikkinäinen prinssi.
”Olipa kerran”. Noilla sanoilla sadut aina alkavat, joten niin aloitan minäkin. Olipa kerran pieni prinssi, jonka kaunis mieli muutti maailmaa ympärillään. Maailmaa, joka muuttui hänen mielialan mukaan. Kukaan ei tiennyt, että päivänpaiste ja rankkasateet seurasivat hänen mielensä liikkeitä. Prinssi kasvoi vuorten keskellä, vehreässä laaksossa, jossa hän tunsi olevansa turvassa. Nuo jylhät vuoret pitivät rajuilmat poissaJatka lukemista ”Rikkinäinen prinssi.”
toffeeKolli 