Sirpaleita polun reunoilla.

Minulla on lähipiirissä nainen, jonka elämä on hajonnut pieniksi muruiksi useaan kertaan. Niin painavia kiviä on hänen niskaansa vieritetty ja sydämeensä sidottu. Painettu naamaa asfalttiin kerta toisensa jälkeen. Silti hän on noussut sieltä joka kerta. Omille jaloilleen seisomaan. Hymyillyt kivun takaa. Toiset ihmiset ovat uskomattomia selviytyjiä. Vaikka maailma revitään kappaleiksi ympäriltä, niin he eivät siltiJatka lukemista ”Sirpaleita polun reunoilla.”

Silmien tietä teinin sieluun.

On se kyllä välillä aivan helvetin raskasta. Mitä tahansa teet, se on väärin. Mitä tahansa sanot, sekin on väärin. Jos en sano mitään, niin vähintäänkin katsoin. Mutta ilmeisesti väärällä tavalla. Sekin on väärin. Jos jätän katsomatta, niin taas valitsin pieleen. Taas meni väärin. Tekisi mieli huutaa. Ja mulkoilla. Niin maan perkeleesti, että tietäisi jo itsekinJatka lukemista ”Silmien tietä teinin sieluun.”

Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.

Meillä asuu sellainen jo tuntuvasti vaahtosammutinta suurempi olento, jonka pienestä suusta tulee ääntä kokoajan. KOKO AJAN. Eikä siis mitään sekavaa älämölöä, vaan hyvin selkeää puhetta. Ja laulua. Tarinaa. Ihan tauotta. En välillä käsitä sitä. Eikö hän joudu missään kohdassa edes vähän miettimään mitä seuraavaksi sanoisi. Tai laulaisi. Välillä lausuu runoja. Hänellä on pakko olla jokinJatka lukemista ”Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.”

Miltä tuntuu. Mikä tuntuu. Miten se tuntuu.

Se, miten tunnet asiat, on sinun tapasi. Ei sen pitäisi olla muilta pois tai muiden asia. Toiset käsittelee asioita järjellä ja toiset elää ne tunteella. Jotkut osaavat luovia sulavasti siinä välillä. Tapansa kullakin, ei kai olekaan mitään yhtä oikeaa. Entä jos elää niin, että tunteet vie. Tarkoitan tällä sitä, että jos ei osaakaan kulkea tunteidenJatka lukemista ”Miltä tuntuu. Mikä tuntuu. Miten se tuntuu.”