-
Onko sinunkin sisälläsi taikakirja?

Tällaisen kysymyksen pieni ihminen esitti minulle iltatoimien lomassa. Vähän oli pakko kysyä tarkentavia kysymyksiä, ennen kuin osasin hänelle vastata mitään. Kysyin ensiksi, että millainen se taikakirja oikein on? Hän laittoi käden rinnalleen ja otti sieltä taikakirjan käteen. Sanoi että tässä se on. Se on tällainen läpinäkyvä kirja, josta voi käännellä näin sivuja. Kysyin, että mitä…
-
Taikasanoja ja höpöpuheita.

Saakeli se on hauskaa, kun pieni ihminen ”keksii” omia sanojaan asioille. Useimmiten ne ovat toki johdannaisia alkuperäisistä sanoista, jotka sitten jotenkin sykkyrässä olevissa pienissä aivoissa muuntuvat ihan uudenlaiseksi kirjainyhdistelmiksi. Kirjaimet pomppivat vähän eri paikoille ja ihan tavallisistakin asioista tulee jotenkin hauskan kuuloisia. On toki myös niitäkin sanoja, jotka ovat täysin lapsen itse keksimiä. Ne ovat…
-
Pienen lapsen iloinen mieli. Jotain niin aitoa.

Meillä asuu sellainen jo tuntuvasti vaahtosammutinta suurempi olento, jonka pienestä suusta tulee ääntä kokoajan. KOKO AJAN. Eikä siis mitään sekavaa älämölöä, vaan hyvin selkeää puhetta. Ja laulua. Tarinaa. Ihan tauotta. En välillä käsitä sitä. Eikö hän joudu missään kohdassa edes vähän miettimään mitä seuraavaksi sanoisi. Tai laulaisi. Välillä lausuu runoja. Hänellä on pakko olla jokin…