Kauneusihanteita ja muuta turhaa. Kynsiä. Ripsiä ja täytettyjä huulia. Ehkä pieni sheivaus sieltä tai vahaus täältä. No, sitähän se vähän on.

Miksi? Itsensä takia? Itsetunnon kohotusta? Muiden takia? En tiedä, mutta aina välillä tuota mietin…

Olen sillä tavalla aika yksinkertainen mies, että ne jutut millä on merkitystä ovat lopulta aika simppeleitä. Tavallisia ja normaaleja.

Otetaan esimerkki. Naissukupuolen edustajalla on kuitenkin tissit. Kerää huomion ja häivyttää lopulta kaiken sen vaivan, ajan ja rahan, joka kaunistautumisen eteen on käytetty. Eikä niiden tissienkään tarvitse olla mitään muuta kuin ne ihan tavalliset. Se riittää. Usko pois. Se riittää.

Ja lopulta ne tissitkään eivät ole se Graalin malja. Koska naisella on myös pylly. Peppu. Takamus. Hanuri. Ja tuo maaginen osa-alue naisen kehossa työntää ne tissitkin taka-alalle. Se on hämmentävää. Rannalla uimapuvussa se on lopulta aika hyvinkin edustettuna ja esillä. Legginsseissä myös. Ja tietenkin farkuissa, puhumattakaan siitä kun jalassa on verkkarit jotka juuri sopivasti hieman roikkuvat löysänä pakaroiden alapuolelta. Jep, ihan parasta. Hame hieman jo alkaa piilottamaan pyllyn muotoja, ja mitä löysemmäksi hameen tai mekon helma menee, niin luonnollisesti sen huonommin nämä jumalaiset istumalihakset ovat nähtävissä. Mutta edes se ei haittaa, koska silti on olemassa tieto että siellä se pylly kuitenkin on.

Kuvittele. Niin yksinkertaista se on.

Ei siihen tarvita kalliita hoitoja, ripsien laittoja tai kynsihommia. Ei mitään ylimääräistä, ja ne tissitkin voi mennä ja heilua miten sattuu. Lopulta päälle voi kiskaista mitä nyt sattuu kaapista löytymään, ja kaiken sen jälkeen riittää vain se tieto, että siellä se pylly on. Jossain kankaiden alla piilossa, mutta siellä se ihan varmasti on. Ja se riittää.

Ja jotta tämä omituinen saarna turhanpäiväisestä itsensä kaunistamisesta ja kauneusihanteista jatkuisi, niin olen kovin varma yhdestä asiasta. Siitä, että siinä kohdassa kun tuo maaginen peppu on paljastettu ja reidet avaavat näkymää katselijalle, niin ei meitä miehiä silloin kiinnosta, että tuleeko haarojen välistä siellä vastaan se takkuinen supikoira, kynitty kana vai viimeisen päälle sliipattu ja valkaistu sisäpaisti.

Ja joo joo, kyllä minulle saa tulla sanomaan, että itsensä takia kaikki meikkaavat, puunaavat ja laitattavat paikkojaan milloin mistäkin näkyvästä tai näkymättömästä paikasta. On siinä varmasti osa totuutta, mutta siitä tosiasiasta emme pääse mihinkään, että maailma on aika turhamainen paikka. Ja sitä illuusiota ruokitaan sen verran rajulla kädellä, että on turha tulla sanomaan, että kaikki tehdään vain omaksi iloksi. Sitä voi jokainen punnita peilin edessä kun tekee lähtöä jonnekin, että teinkö kaiken vain itseni takia. Niinpä. Sitäpä minäkin.

Ei minun pitänyt saarnata.

Ymmärrän kyllä sellaisen ”perusmeikkauksen”, mutta en sitä, että aina pitäisi kulkea pärstä kuorrutettuna ja siloitella se kaikella mitä sieltä meikkipussukasta sattuu löytymään. Se kun alkaa silloin menemään jo melkein itsensä kusettamisen puolelle, ja ehkä vähän muidenkin. Mutta se siitä.

Otetaan se hieman rennompi ote takaisin, ja mietitään taas vaikka pyllyä. Siitä tulikin mieleen, että on muuten yksi asia, joka menee tuon pyllynkin ohi. Mutta se ottaa hieman aikaa. Joskus varmaan enemmän ja joskus vähemmän, mutta sillä on se suurin merkitys.

Nimittäin se, että millainen toinen on ihmisenä. Valitettavasti vaikka olisi kuinka kaikkien tämän päivän muottien mukainen, niin nuo ulkoiset tekijät ovat lopulta vain ulkoisia tekijöitä. Pelkkää kuorta. Ei sen varaan rakenneta kuin niitä pinnallisia asioita. Ja ne ovat sitten niitä katoavia juttuja, koska aika tekee väistämättä tehtävänsä. Ihan jokaisen kohdalla.

Se millainen sinä olet on tärkeintä. Kaikki muu on vain extraa ja niitä pieniä lisäjuttuja, joilla ei ole todellista arvoa siellä viimeisen viivan alla.

Miksi siis pitäisi yrittää olla jotain muuta. Miksi pitää yrittää näyttää joltain muulta kuin mitä oikeasti on. Koska jos joku ei pidä sinusta sellaisena kuin olet, niin eihän se nyt vaan voi toimia. Eikö tämäkin ole aika yksinkertaista. Vai olenko väärässä?

No, miten vaan. En saarnaa enempää. Mietin vielä hetken vaikka tissejä. Tai ei sittenkään. Haluankin vaihtaa vielä. Mietin mieluummin pyllyjä, koska ne ovat lähempänä minun omaa sydäntä kuin tissit.

Varsinkin siinä kohtaa kun se pylly on naamalla. Silloin ne tissit ovat luonnollisesti kauempana. Ja pylly lähempänä. No, kyllähän sinä tiedät.