Yksi varmasti musiikin käytetyimmistä aiheista on parisuhteet, ja hyvinkin usein niihin liittyvät ongelmat. Ne tunteet jotka repivät, kun sukset alkavat mennä ristiin sen kaikkein rakkaimman ihmisen kanssa. Variaatioita on monia, aina yhdessä erilleen kasvamisesta siihen, kun kaikki hajoaa murusiksi silmänräpäyksessä.

Vastaan tuli vuosien jälkeen bändi nimeltä 30 Second to Mars ja The Kill ( <— kuuntele). Järjettömän hieno kappale, en ole jotenkin aiemmin tajunnut, että kuinka helvetin paljon tunnetta tuohon biisin on ladattu. Kuinka kappaleen tarinan henkilö painii itsensä kanssa, kun ei tiedä, että mitä tekisi. Ja se hajottaa hänet palasiksi.

Mitä jos?

Kaikessa raadollisuudessaan tuo on aika kantava teema tarinan edetessä. Pohdinta siitä, että jos hän päättää tehdä jonkun ratkaisun, niin miten toinen reagoi siihen. Tarinan henkilö ei oikein tiedä, mitä hän merkitsee toiselle. Mikä on hänen osansa, ja jos hän lähtee, niin mitä silloin tapahtuu. Kappaleen säkeet punnitsee eri tapoja, eri ratkaisuja, epätietoisesti, vaihtoehtoja harkiten.

”What if I wanted to break. Laugh it all off in your face? What would you do?”

Jos hän haluaa lähteä. Jättäisi kaiken taakseen ja jatkaisi matkaa. Omaa matkaa. Itsevarmasti. Toteaa että ”tämä oli tässä”, pohtien mitä toinen silloin tekee. Tuo on aika raaka veto, ja ehkä sen takaa paistaa ajatus siitä, että lyömällä noin kylmän rätin naamaan näkisi toisen aidon reaktion tilanteeseen.

”What if I fell to the floor. Couldn’t take this anymore? What would you do?”

Entä jos hän hajoaa. Ei jaksa enää. On yrittänyt sen, mihin pystyi, mutta se ei riitä. Ajatuksena aika repivä, että hän murtuu ja näyttää itsensä heikoimmillaan, mutta ei tiedä miten toinen reagoi. Tuo on ehkä aseteltu kysymyksen muotoon siksi, että kertojaa ehkä hieman pelottaa toisen suhtautuminen. Taas kerran epätietoisuus nostaa päätään.

”What if I wanted to fight. Beg for the rest of my life? What would you do?”

Tämä kohta kappaleessa kertoo aika paljon siitä, kuinka vaikeassa tilanteessa kertoja on. Koska vaikka hän punnitsee vaihtoehtoja eroon ja lähtemiseen, niin hän haluaisi silti pitää kiinni. Nyt kun tätä miettii tarkemmin, niin tuo on aika helvetin iso kysymys. Koska tässä vaihtoehdossa hän haluaa jatkaa yhteistä matkaa, mutta se ei tule olemaan helppo. Vai mitä sinä olisit siitä mieltä, että joku on kanssasi, mutta hän joutuu taistelemaan itsensä kanssa, koska ei ole kuitenkaan ihan hyvä olla. Tuossa tilanteessa vaakakupissa on enemmän hyviä kuin huonoja asioita, mutta ne huonot puolet muistuttavat itsestään ehkä liiankin usein.

”You say you wanted more. What are you waiting for? I’m not running from you”

Tässä kohtaa paljastuu aika paljon siitä, mikä tilanne oikeasti on. Toinen osapuoli haluaa enemmän kuin mihin kertoja on ehkä itse valmis venymään. Hän kyseenalaistaa sen, että miksi toinen silti pysyy siinä vierellä. Onhan tuossa aika raaka asettelu, koska hän kertoo että ei aio olla se, joka lähtee, mutta miettii samalla miksi toinen ei ole jo lähtenyt.

”I tried to be someone else. But nothing seemed to change, I know now, this is who I really am inside. I’ve finally found myself. Fighting for a chance, I know now, this is who I really am”

Kaikki tuo aiempi pohdinta tavallaan kiteytyy tässä kohtaa. Asioita on yritetty sovittaa, ihminen on yrittänyt muuttaa itseään. Muuttaa sopivaksi, sellaiseksi jona hän kelpaisi, mutta samalla hän on raapinut itseään aika syvältä. Eikä ole lopulta kovinkaan hyvin onnistunut siinä, mutta on löytänyt siinä sivussa sen, mitä lopulta haluaisi itse olla. Hänet.

Kysymys kuuluukin, että niittaako tuo kohta kappaleessa sen, että enää hänen ei tarvitse pohtia ihan kaikkea. Hän ei edelleenkään toki tiedä, että mitä hän haluaa, mutta tietää sen, että kuka hän on.

Otetaan tähän loppuun kertosäe.

”Come, break me down. Bury me, bury me. I am finished with you, you, you. Look in my eyes. You’re killing me, killing me. All I wanted was you”

Kertosäe tavallaan muuttaa hieman merkitystä kappaleen edetessä. Aluksi se kertoo mielestäni hieman siitä, että hän on valmis taistelemaan, pitämään kiinni vaikka se sattuu, vaikka hän on hetkittäin aivan valmis lähtemään. Silti kaikki mitä hän lopulta haluaa on juuri tuo suhde. Juuri tuon ihmisen kanssa.

Kappaleen lopussa, kaiken muun kerronnan jälkeen tilanne onkin hieman toinen. Koska silloin hön on todennut, että on valmis päästämään irti. Tietää kuka hän itse on, ja että hän ei ikinä tule olemaan sellainen kuin mitä toinen haluaisi. Kyse ei ole luovuttamisesta, vaan siitä, että joskus on vain todettava, että ”tämä oli tässä”. Niin kipeältä kuin se voikin tuntua, niin joskus se on niitä ainoita vaihtoehtoja. Hän olisi kyllä halunnut jatkaa, mutta tie on vain noussut pystyyn. Hän ei osaa lopuksi enää sanoa muuta, kuin että ”kaikki mitä mä halusin olit sinä”.

Nuo sanat saavat sydämen vuotamaan. Laittavat lopulta polvilleen.

Kuten alussa jo totesin, niin hyvin yleinen laulun aihe tässä ilon ja surun maailmassa. Elämäähän se vain on, mutta joskus se on kipeämpää kuin toivoisi. En tiedä onko tämän kappaleen takana todellinen tarina, mutta ainakin hienosti se draaman kaari on rakennettu kappaleeseen. Siinä on jotain todella aitoa, ja rehellistä. Jotain sellaista, josta tulee väkisinkin mieleen, että nuo asiat on koettu, ja laitettu laulun muotoon

Oli miten oli. The Kill. Aivan sairaan siisti biisi.