Musiikilla on kyllä hämmentävä taito kuljettaa ihmistä täysin mielensä mukaan. Joku tietty kappale vie sinut hetkessä ajassa taaksepäin, ja palauttaa muiston ja luo tunteen. Kaivaa esiin silmänräpäyksessä asioita, joita et ole muistanut vuosiin. Tai vaikka olisitkin muistanut, niin musiikki palauttaa ne tunteet juuri sellaisina, kuin ne oli silloin joskus.
Se on sitten paljon kappaleesta kiinni, että onko ne tunteet ja muistot niitä, jotka lumoaa taiallaan, vai niitä jotka nylkevät sinut elävältä…
Olen tainnut jo aiemminkin kirjoittaa siitä, kuinka musiikkivalinnoilla pystyy hakemaan itselleen aika nopeastikin toisenlaisen mielentilan, kunhan kappaleen valitsee oikein. Ja sinullakin on varmasti tiedossa ne omat, tietyt kappaleet, joilla pakotat itsesi tarvittaessa eteenpäin tai johonkin olotilaan. Tai pois siitä olosta.
Olen ymmärtänyt, että en ole ainoa, joka joskus suorastaan kiduttaa itseään musiikilla. Ja nyt en tarkoita sitä, että väkisin kuuntelee niitä maailman paskimpia biisejä, joita sydämensä pohjasta vihaa ja hyljeksii. Nyt puhun siitä hetkestä, kun maailma potkii päähän. Kun se yrittää repiä sielua rinnasta, ja siinä hetkessä kaivat esiin sellaisia kappaleita, jotka vain korostavat tuota olotilaa. Kappaleita, jotka ajavat sinut tavallaan vieläkin syvemmälle ja suorastaan repivät niitä haavoja auki.
Paramore on luonut niin hienot sanat tuosta hetkestä, että se on pakko nostaa tässä kohtaa esiin: Kappale on Hate to see your heart brake.
There is not a single word in the whole world, that could describe the hurt, the dullest knife just sawing back and forth, and ripping through the softest skin there ever was.
Hitto mikä sanoituksen pätkä. Ja tuoltahan se joskus tuntuu. Joku voisi kysyä tässä kohtaa, että mitä järkeä on toimia niin, että tekee siitä omasta pahasta olosta vieläkin pahemman.
Mietin sitä välillä itsekin. Voisihan sitä koittaa kaivaa esiin myös ne biisit, jotka pääsääntöisesti saavat sinut iloiseksi, mutta eikö se tavallaan ole myös hieman itsensä kusetusta. Tavallaan. Peitetään paska olo iloisemman musiikin alle. Enkä nyt tarkoita, että se olisi mikään väärä tapa toimia, mutta itse en osaa, enkä edes välttämättä halua tehdä niin. Ennemmin laitan niitä kappaleita, jotka osuvat kovaa siihen olotilaan, ja joskus jopa suorastaan sattuvat. Olen tätä toimintamalliani miettinyt, ja tullut siihen lopputulokseen, että se on keino käsitellä jokin asia ”valmiimmaksi”. Ei aleta tavallaan pelkäämään sitä tunnetta, vaan kohdataan se oikeasti kokonaan. Täysillä. Rohkeasti, vaikkakin se vaatiikin sen, että silloin pitää antaa myös itselle lupa tuntea. Ja kokea. Peittelemättä ja varomatta.
Niin ihmeelliseltä kuin se ehkä kuulostaakin, niin se vaan toimii. Ainakin omalla kohdallani. Sinulla voi olla omat tapasi, jotka sopivat paremmin sinun sielulle, ja silloin sinun kannattaa käyttää niitä omia, hyväksi havaittuja keinoja.
Kappaleet voi muuttaa muotoaan ajan kanssa.
Joskus käy niin, että jokin kappale muuttaakin sitä merkitystään. Se ei enää tuokaan esiin niitä aiempia muistoja ja tuntoja, joita se on aiemmin herättänyt. Ne ovat vain pyyhkiytyneet jonnekin ja ne on korvattu uusilla fiiliksillä. Uudella tunteella. Uusilla mielikuvilla. Biisi on täysin sama kuin aina ennenkin, mutta yhtäkkiä se ei enää tunnukaan samalta. Se kyllä kuulostaa ihan samalta kuin ennenkin, mutta kutittelee nyt ihan eri paikkoja.
Sekin on aika siistiä. Se saa näkemään ne biisit aivan uudessa valossa, ja palauttamaan ne takaisin omalle soittolistalle.
Kuten olen todennut, niin musiikki on kyllä hämmentävää. Miten se voikaan joskus ottaa niin lujasti sinua niskasta kiinni ja ohjata eteenpäin. Vaikka eihän se musiikki mitään sinun puolesta tee, se vaan soi. Mutta se tekee jotain, joka saa sinut toimimaan. Ajattelemaan tai tuntemaan. Leijumaan ja romahtamaan.
Mutta niin ei tapahdu, jos et itse anna niin tapahtua. Jos et anna itsellesi lupaa siihen. Koska muutenhan ne ovat vain kappaleita, jotka soivat taustalla.
Musiikissa ja elämässä on tavallaan jotain samaa. Molempiin voi upota ja ottaa niistä kaiken irti. Antaa niiden sukeltaa syvälle sisimpään ja nauttia niin, että sydän pakahtuu. Kulkea eteenpäin hetki hetkeltä.
TAI
Voit vain antaa molempien kulkea siinä mukana. Taustalla. Kuulla musiikin ja nähdä elämän, mutta et anna niiden herättää tunteita. Molemmat kulkevat silti eteenpäin. Hetki hetkeltä.
Loppu onkin sitten ihan omissa käsissä. Sinun musiikki. Sinun elämä.
toffeeKolli 