Näin kaupan tuulikaapissa mainoksen, jossa ihan nätin näköinen kissimirri myi palveluita ja elämyksiä rahaa vastaan. En tiedä, että onko Pikkukakkosen roolihahmo Katti Matikainen tuttu, mutta Minttu-kissassa oli nopealla vilkaisulla jotain samaa taikaa. Siis kissaksi pukeutunut aikuinen, jolla on päällään sellainen vartaloa nuoleva värikäs puku, josta väistämättä tulee hieman mieleen jonkin sortin eläinaiheinen pikku fantasialeikki.
Tiedätkö. Sellainen, missä kissamaisen viehkeän leikkihetken jälkeen voisi kehräyksen saattelemana nostaa hieman Minttu-kissan häntää ja piilottaa sen alle sisäfilettä. Laittaa Minttu-kissa naukumaan.
Anteeksi tämä esineellistäminen, mutta tuolta mielikuvalta oli vaikea välttyä ilmoituksen nähdessäni. Hyi minua.
Vahvasti kuitenkin epäilen, että Minttu-kissan tarjoamat palvelut oli tarkoitettu ennemmin lapsille kuin härskillä mielellä varustetuille aikuisille. Minun mieli on kuitenkin sen verran rietas, että ensimmäinen ajatus Minttu-kissasta oli ehkä hieman tuhma. Mutta mieleni onkin tässä suhteessa napsun vinoutunut, ja tulee varmaan aina olemaan.
Entä, jos Minttu-kissan mainos olikin tarkoitettu aikuisille. Jos hän haluaakin olla se, joka tuo juhliin hieman eroottisesti latautunutta leikkiä ja sitä eläimellistä menoa.
Mieti. Aikuisten synttärit, jossa Minttu-kissa kehrää ja kulkee konttusillaan pitkin poikin. Käy hieman kyhnäämässä vieraiden jaloissa, kiipeää syliin ja venyttää vartaloa samalla,kun silität häntä. Kuinka hän eleillä ja olemuksella viestii, että tahtoisi hieman herkkupalaa maistettavaksi ja kermaa nuoltavaksi.
Joitain kissamaisia piirteitä hän voisi silti jättää pois. Kuten sen, että hän täysin yllättäen päättäisi sännätä johonkin ja jättäisi jälkeensä vain rullatut matot, saati yrittäisi kiivetä verhoihin. Raskasta olisi myös se, jos hän raapisi sohvan jalat aivan naarmuillle ja kesken sen hellän rapsutuksen kaivaisikin kynnet esiin, upottaisi ne käteen kiinni ja purisi vielä varmuuden vuoksi. Tai, odotas kun hieman mietin…..tuo pureminen voisi ollakin ihan kiva pikku lisä.
Muutenhan Minttu-kissa saisi kyllä upottaa kyntensä johonkin. Jostain syystä selkä oli ensimmäinen asia, mikä tuli mieleen. Jännä juttu…
Olisiko tässä toffeeKollin tulevaisuus tai uusi osa-alue bloggaamisen rinnalle. Jos ottaisinkin ompelukoneen karkeisiin käsiini ja tekisin itselleni jonkin ihanan rivon kissa-asusteen. Sillain Pekka Töpöhäntä-hengessä, mutta ehkä laittaisin hännän etupuolelle. Eihän se kovin pitkä olisi, mutta häntä se on lyhytkin häntä.
Kissakahvilan sijaan voisin neuvotella jonkun mukavan baarin kanssa sellaista kissakuppila-toimintaa.
Siellä voisin kissa-puvussani naukua kävijöiltä ilmaista olutta, jota saisi tarjoilla minulle söpöltä lautaselta, ja rapsuttaa samalla kun lipitän kullankeltaista nektaria pitkällä kielellä. Tietenkin minulle saisi tarjoilla myös pientä herkkupalaa. Saattaa olla, että minä jopa hieman kerjäisin sitä. Kissahan on lihansyöjä, ja tämä kissa ei pistäisi vastaan, jos sitä lihaisaa herkkua annosteltaisiin lempeällä kädellä siinä rapsutuksen lomassa. Kovin nirso tämä kisu ei herkkupalojen suhteen olisi, mutta lohenpunaiset ja kosteat makupalat ovat ehdoton suosikki. Niitä tarjotessa huomaat, että en vain hotki kaikkea kerralla, vaan kiertelen, tunnustelen, maistelen ja herkuttelen niiden kanssa.
Sen sijaan, jos minulle ei tarjoilla sitä olutta tai herkkupaloja, niin silloin minä vaaniin ja saalistan. Hiivin salaa selän taakse, ja käyn kimppuun. Upotan kynnet pehmeään ihoon, puren kevyesti, ja jos kohde ei reagoi, niin puren hieman lujempaa. Samalla kun heilutan sitä töpöhäntää.
Saattaa olla, että kissakuppila-kokeilu loppuisi lyhyeen, ja löytäisin itseni hyvin nopeasti putkasta. Ehkä siihen päälle pieni syyte seksuaalisesta häirinnästä ja töpöhännällä töpöttelystä.
Taidan vain jatkaa niiden tavallisten töiden parissa, joita olen tähänkin asti tehnyt, ja hieman bloggaan siinä sivussa. Säilyy sopu maailman kanssa paremmin.
Mutta kissapuvun voisi silti ommella. Jos siis osaisi.
Miau!
toffeeKolli 