Miksi ne kivat unet eivät pysy mielessä kuin pienen hetken. Sen sijaan, jos uniin tulee jotain ikäviä asioita, niin ne jäävät herkästi pyörimään mielen päälle. Se on hetkittäin tosi raskasta.
Ainakin itsellä jää aika kevyestikin päälle se inhottava olotila, jonka unessa koki. Varsinkin, jos uni osuu ja koskettaa jotain herkkää haavaa, jota on joutunut käsittelemään sieltä syvän pään kautta.
Ne asiat tulevat usein uniin jotenkin brutaalimpana. Niin, että varsinkin yöllä herätessään siihen olotilaan tietää jo heti että tämän yön unet olivat sitten siinä. Ei siinä auta vaikka kuinka kertoisi itselleen sen olleen vain unta ja kaukana todellisuudesta. Toisaalta, ei se välttämättä ollut niin kaukana siitä oikeasta maailmasta, siitä kipupisteestä, johon se uni osui. Vittumaisinta siinä on se, että ne unet muistuttavat todella vahvasti niistä asioista, mitä rikkonainen mieli on käynyt aiemmin. Siinä hetkessä niihin palaa uudestaan, jää vatvomaan ja kieriskelemään niihin, eikä oikein pääse siitä irti. Paskamainen kehä, mutta voihan se olla, että niiden asioiden käsitteleminen onkin vielä kesken. Ehkä ne siksi pyörivät mielessä. Se, että ne asiat pomppaavat käsittelyyn yöllä tekee siitä aika repivää ja raastavaa. Siinä sängyllä maatessa ei tavallaan pääse karkuun mitenkään, ei pääse tekemään oikein mitään, millä saisi pään sisällä pyörivät asiat unohtumaan. Niihin vain uppoutuu syvemmälle. Lakanat muuttuvat mustemmiksi ja huone synkemmäksi. Siinä kohtaa, kun on viettänyt useampia tunteja omassa mielen kuraojassa rypemässä, niin kerkiää käymään kaiken paskan sisällään läpi. Taas kerran. Mutta se ei kyllä oikeasti auta yhtään mitään, että niitä vatvoo pimeässä huoneessa itsekseen. Useimmiten tuntuu, että se vain hajottaa enemmän. Raapii. Raastaa.
Ihmisen mieli on taipuvainen täyttämään tarinoiden aukkoja, värittämään ja kuvittamaan asioita pään sisällä. Luomaan mielikuvia väläyksinä, työntämällä mielen sekaan jotain visuaalista. Silloin ei auta se, että yrittää painaa silmiä kiinni jotta nukahtaisi. Se hetki kun painat luomet kiinni tuntuu samalta kun joku painaisi PLAY-nappia ja filmi pään sisällä lähtee pyörimään. Silloin täytyy vain avata silmät, ja hiton huonosti uni tulee siinä hämäriä seiniä tuijotellessa. Silloin sitä aina miettii, että ihminen on aika hiton rikkonainen otus, jos sille päälle sattuu.
On varmasti ihmisiä, jotka pystyvät vain sivuuttamaan asioita. Heittäytymään tietyllä tavalla kylmäksi ja työntämään pois sen, mikä ei ole mukavaa. Unohtamaan siinä hetkessä.
Minä en siihen pysty. Tai oikeastaan pystyn, mutta se tekee sen, että en tunne sitten mitään. Silloin sitä on vain turta kaikelle. Se on mielestäni liikaa, liian paljon pakenemista, jos samalla sivuuttaa kaiken muunkin. Jos mikään ei tunnu miltään. Siksi vältän tuota toimintamallia ja mieluummin tunnen tämän elämän kuin olen tunteeton. Vaikka se välillä repiikin minut palasiksi. Synkkää, mutta niin elämä joskus vaan on.
Hypätään takaisin alkuun, takaisin niihin mukaviin höyhensaariin. Onko sinulla sama tilanne, että ne parhaat unet pyörivät mielessä harmillisen lyhyen aikaa heräämisen jälkeen. Vaikka kuinka koittaisi painaa luomia kiinni ja tarttuisi niihin murusiin mitä unesta muistaa, niin silti se maailma hukkuu hiljalleen. Karisee unihiekan sekaan ja katoaa.
Varsinkin ”ne” unet. Ne kosteat, hekumalliset ja sydäntä läpättävät seksiunet, jotka loppuvat aina kesken. Aina. Sitä herää juuri silloin kuin ei todellakaan haluaisi. Juuri kun meno vaikuttaa suorastaan taivaalliselta ja kaikessa outoudessaan kuitenkin niin normaalilta. Perverssejä unia, mutta eihän se mikään seksiuni edes olisi, jos siinä vain tasaisesti tökittäisiin lähetyssaarnaajassa pimeässä huoneessa. Eikä sellaisessa unessa muuten edes näkyisi mitään, jos toiminta tapahtuisi täysin pimeässä. Olisi vain ääntä. Audio-seksiuni. Kai se voisi toimia, en minä tiedä. Voi kai sitä pornoakin kuunnella, jos siltä tuntuu.
Mutta niin harvoin niitä eroottisia unia lopulta osuu omalle kohdalle, että kyllä sen seksiunen pitää silloin olla jotain ihan muuta kuin tavallista jyystämistä. Unimaailmassa kulkiessa kaikki omituinen on tietysti täysin normaalia, mutta silti sitä välillä miettii, että mistähän ajatuksen perukoilta tuon unen käsikirjoitus mahtaa olla peräisin. Voi olla, että en edes itse halua tietää.
Mutta tylsää tuo nukkuminen olisi ilman unia. Ja on niillä unilla toki tarkoituskin tässä maailmassa. Auttavat ehkä jollain tavalla asioiden käsittelyssä ja purkamisessa. Mutta jotkut asiat olisi joskus vain parempi pitää piilossa siellä unien sumuisessa laaksossa. Harmaan pilviverhon alla. Antaisi niiden elää siellä omaa elämää ilman öistä märehtimistä.
Hitto, siellä olisi samaan aikaan sekä mielenkiintoista että pelottavaa asua. Elämä olisi yhtä fantasiaa ja satua. Tosin minun unimaailmasta ei saisi kovinkaan kaunista satukirjaa aikaiseksi, ei ehkä edes aikuisten versiona. En ehkä haluaisi lukea itsekään sitä kirjaa.
Mutta onneksi unet ovat lopulta vain unia. Niitä sekavan mielen pelottavia tai irstaita tuotoksia.
Kauniita unia vaan sinullekin!
toffeeKolli 