Heppahommia ja raipaniskuja.

Päivän kiperä kysymys: Mitä yhteistä on hevosella ja panemisella? Niin. Aivan. Tiedän, että sinun perverssi mieli piirsi heti kuvan, jossa neito leikkii vähän turhankin tuhmia leikkejä ihan oikean ratsun kanssa. Minä en halua viedä tätä juttua sitten yhtään pidemmälle tuohon hieman inhaan taiteenalaan, jossa ihmiset ja eläimet tekevät jotain, mitä heidän ei kuuluisi tehdä. Seksi on toki kantava teema tässä tekstissä, mutta vaihdetaan tuota vivahdetta hieman. Otetaan niitä erilaisia heppahommia.

Koska vahvasti tuo hevostelu tulee esiin erilaisissa seksiin liittyvissä kielikuvissa vastaan. Kyllähän sinä tiedät.

On sitä kuuluisaa ratsastusta. Perinteisesti hajareisin suoritettavaa lantiotreeniä, jossa voi selkä suorana kevyesti huojua ja fiilistellä tai kyyristyä kuin jockey ja pistää rivakalla tahdilla menemään. Piiskata konia huippusuoritukseen ja pomppia satulan päällä niin, että hetkittäin hevonen itsekin pelkää jo jotain hajoavan. Mutta jos maali häämöttää, niin silloin ei jarrutella vaan pannaan kaviota toisen eteen. Hirnuen vain loppuun asti. Ratsastaja voi lyödä reisillä painetta ja kopauttaa kantapäillä kylkeen, jos meno kaipaa vauhtia. Voi vimeistellä tuon loppusuoran muutamalla napakalla raipaniskulla ja pyyhkäistä voittajana maaliin. Ja voihan tuota ratsastusta toki suorittaa myös sillälailla takaperin. Tarjotaan herkkua vähän kuin tarjottimella nenän eteen.

Eikä pidä tietenkään unohtaa, että lehmitytön ratsastus on aina tyylikkäämpää, jos on stetsoni päässä ja chapsit jalassa. Se luo tuohon intiimiin kyyditykseen hieman sitä autenttisuutta, varsinkin jos ratsastaja nappaa vielä raipan mukaan sängyn puolelle. Siinä muutaman sivaltavan iskun jälkeen koni alkaa tottelemaan ratsastajan käskyjä kuin ajatus. Paitsi jos heppa tykkääkin, että sitä vähän piestään piiskalla. Silloin se voikin olla vähän vikuri ja heittää koko homman rodeoksi. Ratsastajan täytyy silloin panna parastaan, että pysyy satulassa.

Kun oikein ruvetaan nakuttamaan, niin sehän on kuin ravia konsanaan. Nopeaa tikkausta tasaisella tahdilla. Pitää oikein keskittyä, ettei mene hyvä rytmi sekaisin. Joskus käy silti niin, että himoissaan homma heittäytyy laukaksi. Vedellään isoilla, leveillä liikkeillä ja silti kohtuullisen kovalla vauhdilla. Vaikkakin ravihommissa tuo laukka ei ole kovin suotavaa, niin panemisen kohdalla kunnon laukan ei pitäisi olla mitenkään kylmäävä kokemus. Hyvällä laukalla voi jopa päästä ravia parempaan lopputulokseen, kun oikein antaumuksella laskee menemään.

Oletko muuten koskaan antanut hevoselle makupalaa. Niin, että sinulla on jotain kädessä, ja tarjoat kämmen auki sitä hevosen turvan eteen, ja koni nappaa sen huulilla hotkien suuhunsa. No, tästä päästäänkin hauskaan, ja irstaan kosteaan ajatelmaan.

Kun uittaa himokkaana kättä pikkuhousuihin, niin joskus on helppo todeta, että myös toisella osapuolella on paneminen mielessä. Sen huomaa viimeistään siinä kohtaa, kun navan ohi lipuvat sormet tavoittavat huulten reunat, ja siellä tuntuu samalta kuin syöttäisi hevoselle sokeripalaa. Pehmeät huulet ahneesti haukkovat kättä syvemmälle. Eipä jää ainakaan annettu viesti epäselväksi.

Siinä kohtaa kannattaa olla myös hieman varovainen, koska jos silloin antaa pikkusormen, niin siis ihan oikeasti, se vie koko käden.

Silloin olisi hyvä olla tarjolla jotain kättä pidempää, mutta mistä minä nyt sellaiseksi siinä kohtaa muutun. Siis jumalauta kättä pidemmäksi. Millä tahansa mitta-asteikolla tuo kättä pidempi on jo suorastaan massiivinen. Olenkin päättänyt, että ihan sellainen tavallisen pituinen saa silloin luvan kelvata.

Itse en ole elämäni aikana kovinkaan usein ratsastellut ihan oikealla hevosella. Joskus ja harvakseltaan. Sen sijaan oman elämäni ratsuna olen kyllä toiminut, ja tarvittaessa iloisesti kyydinnyt kaunista ratsastajaa. Kyllä minä vaikka hirnun, jos sitä kesken ratsastuksen pyydetään. Pitää vain muistaa, että jos liikaa täytyy heittäytyä hevosen rooliin, niin sitten se homma pitää vielä kunnolla maaliin. Hieman villiintyä ja käyttäytyä kuin vauhdikas ori. Hellä ori. Tuhma ori.

Paitsi että aito ori voittaa minut siinä yhdessä asiassa, vaikka kuinka eläytyisin. Sillä oikealla orilla on se, mitä minulla ei ole.

Nimittäin se kättä pidempi, ja ainakin ranteen vahvuinen. Iii-ha-haa.